Philip Barantinin ohjaama ja Jack Thornen sekä Stephen Grahamin luoma rikosdraama Adolescence on saanut osakseen poikkeuksellisen suurta ja intohimoista hehkutusta.
Netflix-suosikiksi noussut tiheätunnelmainen draama on kieltämättä parasta, mitä televisiolla on nykypäivänä tarjota. Vaikka aihe ei suuremmin koskettaisi, Adolescencen vahvuudet ulottuvat jokaiselle osa-alueelle tehden sarjan katsomisesta poikkeuksellisen vahvan katsomiselämyksen.
Sarjasta puhuttaessa ei voi ohittaa poikkeuksellista teknistä toteutusta, jonka ansiosta kaikki neljä jaksoa on kuvattu reaaliaikaisesti. Kukin jakso etenee tunnin ajan kulloisessa tapahtumahorisontissa ilman leikkauksia tai kohtaussiirtymiä. Sarjan ohjaaja tiimeineen on joutunut tekemään valtavasti ennakkoharjoittelua ja suunnittelua, jotta tapahtumat saadaan jollain lailla etenemään sujuvasti ja ilman katsojan tylsistymistä. Esimerkkinä, matka poliisiasemalle ei voi kestää tuntia, sillä siinä menisi koko jakson lähetysaika ja katsoja turhautuisi pysyvästi jääkaapille tai toiselle kanavalle.
Teknisen omaperäisyyden ja taituruuden lisäksi tarina ja aihe on erinomaisen vahva. 13-vuotiasta poikaa syytetään luokkakaverinsa murhasta. Poika kieltää teon mutta kaikesta voi huomata, että kiellon alla kytee huomattavasti syvempi tarina. Sarjassa käsitellään nuorten elämän haasteita uudessa digitaalisessa maailmassa, jossa infoa ja ajatuksia on saatavilla loputtomasti ja kaiken maailman totuuden torvia löytyy haitaksi asti. Tasa-arvoistuneessa maailmassa miehen roolin sisäistäminen ristiriitaisten odotusten aallokossa saa lisäpainetta pornoteollisuuden ja äänekkäiden somehahmojen kuten Andrew Taten tyttöjä ja naisia polkevasta ideologiasta. Kun vielä koululaitos on nykyään yhtä selviytymisen viidakkotaistelua ja nuoren koululaisen suurimpia pelkoja on joutua kuvatuksi someen epämiellyttävissä asiayhteyksissä, vanhempien on lähes mahdotonta ymmärtää jälkikasvunsa jokapäiväistä henkisen paineen tilaa.
Tarina alkaa ryminällä poliisin ratsatessa 13-vuotiaan Jamie Millerin (Owen Cooper) kodin. Poika viedään suuren poliisioperaation toimesta poliisiasemalle kuin suurikin huumeparoni ja tästä alkaa pojan sekä isän (Stephen Graham) hyytävän todentuntuinen ensimmäinen kuulustelukokemus. Toisessa jaksossa hypätään tapausta tutkivien poliisien mukana koululle, joka osoittautuu kakofonian hallitsemaksi ”karjalauman paimennusyksiköksi”, jossa opettajilla ei ole muuta intressiä kuin selvitä järjissään päivästä toiseen. Oppilaat vaikenevat kysymyksille kuin mafian jäsenet ja katsoja saa pelätä poliisien hyvinvoinnin puolesta. Kolmannessa jaksossa tunti menee kokonaan psykologin ja Jamien henkisen kaksintaistelun parissa. Sähköinen jännite on katketa, kunnes Jamie paljastaa ajatuksiaan enemmän kuin on tarkoituskaan, seuraa henkinen räjähdys ja katsoja saa pyyhkiä hikeä jakson lopputekstien kohdalla. Neljännessä jaksossa palataan perheen pariin, ja saadaan kipeitä muistutuksia karmean tapahtumajakson jälkeensä jättämistä vuotavista henkisistä haavoista. Tarinalle saadaan myös jonkinlainen lopetus, joka ei varmaan miellytä kaikkia.
Adolescence on emotionaalisesti raskasta mutta palkitsevaa seurattavaa. Ohjaaja ei anna asioita valmiiksi paloiteltuna, vaan katsoja joutuu tekemään myös omaa tulkintaa. Vaikuttavan tarinan ja uskomattoman intensiivisen henkilöohjauksen lisäksi katsoja saa nauttia poikkeuksellisen vahvoista näyttelijäsuorituksista. Näyttelijän ovat sisäistäneet roolinsa suvereenisti pitkien harjoitustuntien aikana ja vaikka tarinassa on pakon sanelemana pitkitettyjä kohtauksia, pitkästymisen uhka ei ole merkittävä haittatekijä. Jos sarjasta haluaa kaivaa negatiivista palautetta, juurikin pitkitetyt kohtaukset tuovat lievää tyhjäkäyntiä. Katsojalle voi myös jäädä tunne, ettei tarina etene suorastaan ylittämättömän ensimmäisen jakson jälkeen. Selkeää pilkuntarkkaa lopputulosta odottavalle tarinan päätös voi olla pettymys.
Adolescence on taidokas ja näkemyksellinen kuvaus ajankohtaisesta ja tärkeästä aiheesta. Aiheen käsittelyn puolesta lopputulosta voidaan pitää jopa hätähuutona. Tästä sarjasta puhutaan – Adolescence on mestariteos, joka kestää useamman katselukerran.
Teksti: J.A. Kaunisto Kuvat: Netflix
Netflix on saatavilla myös Elisa Viihteestä.
