Anu Patrakka teki muutama vuosi sitten rohkean elämänmuutoksen. Nyt hän aloittaa jo toisen dekkarisarjan. Mesta.net haastatteli Portugalissa asuvaa kirjailijaa sähköpostin välityksellä.
Patrakan uutuusdekkari Arvoton sijoittuu Portugalin kauniisiin maisemiin, jonne suomalainen nelikymppinen Emilia Karivaara on muuttanut tekemään etätöitä. Jännittävän tarinan käynnistää raaka paloittelumurha. Tämän jälkeen työnsä rikostutkijana aloittanut Nelson Monteiro saa kuulla, että hiekkarannalta on löytynyt ihmisen pää pussiin pakattuna. Vyyhtiin sekoittuu myös ihmiskauppaa. Koukuttavaa dekkariviihdettä Portugalin huikeissa maisemissa!
Kirjasi tapahtumat pohjaavat todellisiin rikoksiin. Mistä ammensi ainekset uuteen dekkarisarjaan? Millaista taustatyötä olet tehnyt?
Ensimmäinen ideanpoikanen lähti rikosuutisesta, jossa kerrottiin rannalta löytyneestä ulkomaalaisen ihmisen päästä. Haudutin aihetta pitkään ja mietin lähestymistapaa. Sillä välin uutisiin nousi maataloudessa työskentelevän vierastyövoiman huonot olot ja suoranainen riisto, kun taas esimerkiksi harvinaisten kielten, kuten suomen, taitajista on pulaa ja mm. palkka sen mukainen. Aloin pohtia tätä eriarvoisuutta, ja siitä syntyi Arvoton.
Taustatyönä mm. selvitin ulkomaalaisen työvoiman oloja ja kävin tapahtumapaikoilla. Keskustelin myös parin Bangladeshista kotoisin olevan henkilön kanssa, toinen heistä asuu nyt Suomessa. Portugalin historiaan liittyvään osioon sain taustatietoja suomalaisystävältä sekä portugalilaiselta kirjailijalta. Kontaktiverkko on tärkeä ”työkalu”.
Millaisia odotuksia ja tavoitteita sinulla on dekkarisarjan suhteen? Millaista kaari on luvassa?
Tarkoitukseni on ainakin sarjan ensimmäisissä osissa käsitellä eriarvoisuutta erilaisista näkökulmista. Haluaisin havahduttaa lukijan näkemään, että monet itsestään selvinä pitämämme asiat eivät ole sitä kaikille. Samalla tavoitteeni on tietenkin tarjota lukijalle viihtyisä nojatuolimatka Portugalin maisemiin ja tehdä maata tutuksi myös turistikohteiden ulkopuolelta.
Parhaillaan työstän kakkososaa ja kolmannestakin on työsuunnitelma tehtynä. Sitä seuraavan ideaa metsästelen. Näissä ”hommissa” on todella pitkät syklit.
Kerrot haaveilleesi pikkutytöstä kirjailijan työstä. Jätit muutama vuosi sitten päivätyösi yritysmaailmassa, muutit Portugaliin ja ryhdyit kirjailijaksi. Mitä sanot heille, jotka haaveilevat isosta elämänmuutoksesta?
Tämä on lempiaiheeni! Sanon, että jos haluaa toteuttaa unelmansa, pitää ihan ensimmäiseksi lakata haaveilemasta. Unelmaa täytyy alkaa ajatella tavoitteena, silloin siitä tulee konkreettinen päämäärä, jota kohti voi pyrkiä. Tässä voi hyödyntää yritysmaailmasta tuttuja menetelmiä, laatia strategian, vision, budjetin, aikataulun, SWOT-analyysin jne.
Ratkaisevinta on kuitenkin oma motivaatio. Kun se on riittävän vahva, pystyy melkein mihin vain. Vähän täytyy olla onneakin matkassa.
Sait kustannussopimuksen vuonna 2016 ja esikoisromaanisi Huomenna sinä kuolet ilmestyi jo seuraavana vuonna. Arvoton on jo seitsemäs romaanisi. Millaista on olla kirjailija? Mitä se merkitsee sinulle?
Kirjailijan työ vaatii kovaa itsekuria. Aina ei aurinkoisena päivänä huvittaisi istua sisällä tietokonetta naputellen, mutta se on ainoa tapa saada tekstiä syntymään. Toisaalta käsikirjoituksen eteneminen on palkitsevaa ja sen valmiiksi saaminen tuntuu siltä, kuin olisi päässyt pitkän ja polveilevan vaelluksen määränpäähän.
Koen kirjoittamisen paljon mielekkäämpänä kuin työn jota ennen tein, vaikkakin tuloissa häviän reippaasti. On luksusta, ettei tarvitse päivittäin kulkea kodin ulkopuolelle töihin, työmatkani olivat ennen pitkät. Yksi antoisimpia asioita ovat erilaiset lukijatapaamiset ja vierailut lukupiireissä ym. Niistä saan aina uutta energiaa ja intoa jatkaa tällä tiellä.
Asut miehesi kanssa maatilalla, jossa on paljon eläimiä ja viljelyksiä. Millainen on tyypillinen arkipäiväsi kirjailijana?
Aamupäivisin hoidan yleensä talon askareita, siivoan, pesen pyykkiä, hoidan puutarhaa, värjään vähän lankoja kasveilla (miehen mielestä aika paljon), jne. Jollei muita askareita ole, editoin edellisen päivän tekstiä tai päivitän kirjeenvaihtoa. Lounaan jälkeen kirjoitan niin kauan kuin jaksan istua koneen ääressä. Sen jälkeen saatan ulkoilla, hoitaa taas pyykkejä ja yhteyksiä Suomeen, käyn suihkussa ja sitten alammekin laittaa illallista. Arki on varsin tasapaksua, mikä toisaalta tarjoaa keskittymisrauhan. Usein ennen nukkumaanmenoa vielä luen sen aikaa mitä silmät pysyvät auki.
Valvon usein aamuöisin, silloin mietin työn alla olevaa käsikirjoitusta ja löydän usein ratkaisun pulmallisiin kohtiin. Onneksi ei tarvitse aamukuudelta nousta ylös.
Entäpä millaista kirjallisuutta itse kulutat? Mitä luet tällä hetkellä?
On kausia, jolloin luen melko vähän. Kun päivät pakertaa tekstin parissa, ei sen lisäksi välttämättä jaksa lukea kovin paljon. Pyrin kuitenkin lukemaan eri kirjailijoita. Välipaloina toimivat Agatha Cristien kirjat, niihin en väsy koskaan. Eilen sain loppuun hänen kirjansa The Hollow, ja tänään kävin lainaamassa Suomen matkan ajaksi Donna Leonin Hetken huumaa. Sattumoisin se on vasta toinen kirja, jonka häneltä luen. Toinen sattuma on se, että se käsittelee kuulemani mukaan osin samoja asioita kuin Arvoton.
Kuva: Jonne Räsänen / Otava
Arvoton on saatavilla e-kirjana Elisa Kirjasta. Lue näyte. Äänikirja julkaistaan 30.4.
Porvoosta kotoisin oleva, portugalilaistunut Anu Patrakka on julkaissut seitsemän rikosromaania. Hän ottaa kirjojensa aiheet tosielämästä. Hän kirjoitti aiemmin kuusi Rui Santos -kirjaa. Uusi kirja Arvoton on uuden dekkarisarjan avaus.
Aidontuntinen haastattelu.
Ihmiselämää on usein vaikea ennustaa tai suunnitella. Anun ohje oman elämän suunnitteluun on mainio.
’Sitku-ihmiset’ lykkäävät isoja elämäänsä koskevia päätöksiä loputtomasti eläen ei-tyydyttävää elämää. Anun malli ja ohje muutokseen toimii, vaikkei haaveilisi kirjailijan urasta.
ps. Rui Santosta tulee kaipaamaan