Antti Ritvanen julkaisi kauan odotetun uutuusromaanin: ”On jäänyt sellainen olo, että kirja on koskettanut ja herättänyt ajatuksia”

Antti Ritvanen hurmasi lukijansa kuusi vuotta sitten ilmestyneellä esikoisromaanillaan Miten muistat minut. Elokuussa häneltä ilmestyi kauan odotettu uutuusromaani Hyvää jatkoa, homo sapiens! Mesta.netin kirjasivusto haastatteli kirjailijaa.

Hei Antti! Toinen romaanisi Hyvää jatkoa, Homo Sapiens! (Otava) on julkaistu. Millainen fiilis sinulla on kirjasta? Oletko ehtinyt saada lukijapalautetta?

Fiilis kirjasta on ihan jees, kiitos kysymästä, tuntuu että ehdin tehdä parhaani käsikirjoituksen  kanssa. Saamani suora lukijapalaute on ollut ilahduttavan positiivista, on jäänyt sellainen olo, että kirja on koskettanut ja herättänyt ajatuksia. Jotkut jotka ns. fanittivat viime kirjaa ovat sanoneet että tämä uusi on vielä parempi, mikä on totta kai mukava kuulla.

Vuonna 2016 julkaistu esikoisromaanisi ”Miten muistat minut” sai hienon vastaanoton. Kahden kirjan välissä ehti kulua muutama vuosi. Piditkö tietoista taukoa toisen teoksen kanssa?

Itse asiassa en… Hyvää jatkoa, Homo sapiens! alkoi muhia mielessä pian edellisen kirjan julkaisun jälkeen, ja tekoprosessi on joitakin taukoja lukuun ottamatta ollut oikeastaan käynnissä siitä lähtien, kuutisen vuotta ainakin. Aloittaessani tarkoitus oli kirjoittaa nopeassa aikataulussa pienoisromaani yhden henkilön näkökulmasta. Aloitusajankohdan tapahtumat alkoivat kuitenkin ikään kuin valua tekstiin, ja samalla alkoi tuntua että tarina tarvitsee useampia näkökulmahenkilöitä. Olen myös ylipäätään todella hidas kirjoittaja, ja päivätyötkin piti tehdä, joten tämän verran tässä vierähti.

Hyvää jatkoa, Homo Sapiens! on eläväinen, hauska romaani menneisyyden taakasta. Kirjassa julkkisterapeutti Henrik Granlundin nuoruudesta alkaa levitä kiusallisia huhuja. Kun Kaari ja Said tulevat hänelle pariterapiaan, homma kärjistyy ja kaikkien elämät vinksahtavat sivuraiteilleen. Mistä sait idean tarinaan ja hahmoihin?

Tämä on erinomainen kysymys, johon minulla ei taida olla selvää vastausta. Kuten monille, minulle ovat proosassa tärkeitä henkilöt, heidän sisäinen maailmansa ja se mitä heille tapahtuu. Tätä kirjaa aloitellessa ”jostain” ilmaantuivat noiden keskeisten henkilöhahmojen jonkinlaiset prototyypit ja muutama avainkohtaus tai -käänne. Sitten, uutteran ja välillä aika epätoivoisenkin tahkoamisen tuloksena tarina ja hahmot ikään kuin piirtyivät esiin, saivat juhlallisesti sanoen lopullisen, todellisen muotonsa. 

Mitä muuta haluat sanoa uudesta kirjastasi?

Tapahtumat sijoittuvat vuosiin 2016-2017, jolloin Euroopassa kuohui pakolaiskriisin ja esimerkiksi Isisin terrori-iskujen johdosta. Donald Trumpia oltiin valitsemassa presidentiksi, oikeistopopulismi oli nousussa, rasismi rehotti. Kirjoittaessani noista vuosista toivoin kai jotenkin, että olisimme matkalla kohti parempia, viisaampia aikoja. Nyt kun katselee ympärilleen ei valitettavasti aivan siltä näytä. Mutta toivoa ei saa menettää, se on selvää.   

Millaisena näet tulevaisuutesi kirjailijana? Miten kirjoittaminen jatkuu tästä?

Hyvä kysymys! Ajatuksia ja suunnitelmia kolmannesta romaanista on jo, joskin takki on juuri nyt aika tyhjä. Mutta eiköhän se sieltä taas lähde… Parikymmentä viime vuotta olen kirjoittanut melkeinpä päivittäin jotain, joten en tiedä osaisinko sitä lopettaakaan. Tällä hetkellä tuntuisi mukavalta ajatukselta palailla myös aiemmin harrastamani biisilyriikan pariin.

Millaista kirjallisuutta itse luet vapaa-ajallasi? Mikä kirja sykähdytti sinua viimeksi?

Luen sekaisin proosaa, runoja ja tietokirjallisuutta, montaa kirjaa samaan aikaan niin etten etene oikein missään. Sykähdyttäviä teoksia on kuitenkin ollut paljon viime aikoina, montako saa mainita? Anu Korvenniemen toimittama Toisen maailman kartalla: Kirjoituksia psykoosista oli vavahduttava lukukokemus, samoin pitkään lukulistalla ollut Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa. Elif Batumanin älykäs, hauska ja kielellisesti järjettömän tarkkanäköinen romaani The Idiot ilahdutti alkukesästä. Ihan viime viikkoina olen lukenut kotimaista lyriikkaa, hienoja ovat olleet muun muassa Marianna Kurton Ellen valkeudessa, Mikko Rädyn Borealia ja Petra Vallilan ehkä. 

Hyvää jatkoa, homo sapiens! on saatavilla e-kirjana ja Panu Vauhkosen lukemana äänikirjana. Esikoisteos Miten muistat minut on saatavilla e-kirjana.

Kuva: Niclas Mäkelä

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone