Kotiteollisuus on tehnyt hidasta, osittain tuskallista pesäeroa metalliseen nuoruuteensa. Tuoreella Kruuna/Klaava-albumilla bändi onnistuu aikuistumisriitissään mainiosti – Lappeenrannan D.A.D. on vihdoin löytänyt rokimman ulkomuotonsa ja bändissä on jälleen virtaa.
Mesta.netin arviossa levyä luonnehditaan seuraavasti;
”KT vuosimallia 2015 on ilmavampi, vapautuneempi, rock-henkisempi, tunteellisempi ja jälleen aidosti innostunut. Rajumpaa ärinäpurinaa on tarjolla vain parin näytteen verran”.
”Kotiteollisuus on viimein uskaltanut nostaa referenssilevyjen joukkoon pari D.A.D-orkesterin kiekkoa”.
”Kruuna/Klaava kuulostaa vapautuneelta. Tietyllä tavalla levyltä huokuu myös tyytyväisyys”.
”Antakaa hyvät ihmiset Kotiteollisuudelle anteeksi että he ovat muuttuneet, kasvaneet. On se kummaa, jos ei rentturokkarin sydän saa näkyä ja kuulua”.
Lue arvio kokonaisuudessaan täältä.
Yhtä väsynyt ja turha lätty kuin edellinenkin. Kerran olen kuunnellut molemmat, enkä aio palata.
Jopa tämä voittaa jokaisen biisin tuoreella kt:n levyllä: Lucifer Valonkantajan Tuomiopäivä – Elän kiljulla