Teddy & The Tigersin laulaja-kitaristina maineeseen nousseesta Alpo ”Aikka” Hakala on julkaistu elämäkerta. Mesta.netin kirjasivusto haastatteli kirjan tekijää Tapani Baggea.
Teddy, Aikka ja Alpo (Docendo) on nostalginen, avoin ja surumielinen elämäkerta Aikka Hakalasta, joka nousi 70-luvun lopulla rocktähdeksi, mutta jonka viimeisiin elinvuosiin ei mahtunut gloriaa. Kirja kuvaa myös suomalaista rock-kulttuuria usealla eri vuosikymmenellä. Millaista palautetta olet saanut kirjasta?
Tapani Bagge: Palaute on ollut enimmäkseen ylistävää. Erityisesti tykkäsin Mikko Aaltosen arviosta Hesarissa. Siinä mainittiin, että olemme onnistuneet avaamaan näkymän ”yksityisen ihmisen ja taiteilijan sieluun”.
Millainen kokemus Hakalan elämäkerran kirjoittaminen oli itsellesi? Miten oma käsityksesi hänestä muuttui?
Tämän kirjan tekeminen oli upea kokemus. Käsitykseni Aikasta lahjakkaana ja monipuolisena roots-muusikkona ja laulaja-lauluntekijänä vahvistui. Nuoren Alpon ujous ja arkuus ei sinänsä tullut yllätyksenä, koska ei hän mikään suupaltti ollut vanhemmitenkaan, mutta se taisi määrittää hänen elämäänsä enemmän kuin olin uskonut.
Teit kirjaa varten kymmeniä haastatteluja. Mikä oli koskettavin asia, johon törmäsit kirjaa tehdessä?
Valaiseva oli Keravan Yhteiskoulun musiikinopettaja Liisa Kivekkään lausunto siitä, miten ujo Alpo löysi musiikista reitin ihmisten pariin. Koskettavaa oli ajatella Alpon tyttären Mintun isoa valokuvaa Aikan viime vuosien kellarikämpän seinällä. Minttu oli Alpolle tärkeä loppuun saakka, ja Mintun äitiin Siniin säilyi hyvät välit erosta huolimatta.
Teit kirjan yhdessä Jari Eklundin kanssa. Millainen työnjako teillä oli?
Pyysin Jarin mukaan, koska keravalaisuudestani huolimatta seurasin Teddy & The Tigersia aika lailla sivusta, kun taas Jari oli bändin fani alusta lähtien ja on kirjoittanut aiheesta ja sen ympärille syntyneestä alakulttuurista parikin kirjaa (Synnyimme rokkaamaan ja Tiger Twist). Jari vastaa lähinnä kirjan rockabilly- ja rock’n’roll-osastosta. Siniä ja Minttua haastattelimme yhdessä, koska Jari tunsi Sinin ennestään, ja The Confederates -luku on minun käsialaani, koska se lähestyi dekkaria. Jari taas löysi ja haastatteli Ella Nooran, joka löysi Alpon kolmannen, kohtalokkaan aivoinfarktin jälkeen.
Jari ja minä olimme juuri tehneet jouhevaa yhteistyötä Jarin elämäkerran Prosenttimies puitteissa, ja sama jatkui tässä. Kaikesta päätettiin yhdessä. Valokuvataiteilijana Jari oli enemmän vastuussa kuvaliitteen kokonaisuuksista.
Kirjassa haastatellaan Hakalan omaisia, muusikkokumppaneita ja muita ystäviä. Miten kirjaprojektiin suhtauduttiin?
Enimmäkseen ihmiset lähtivät innolla mukaan ja olivat sitä mieltä, että oli jo aikakin saada Aikasta oma kirja. Vain pari oli alkuun hieman epäluuloinen ja varovainen, että mitähän te sinne kirjoitatte. Kukaan ei kieltäytynyt. Moni myös antoi auliisti käyttöömme valokuvia ja leikekirjoja.
Enemmänkin muistoja Alposta ja Aikasta olisi tietysti ollut saatavilla, ja joitain on tullut esiin jo kirjan ilmestyttyä. Mutta johonkin piti vetää raja, jotta kirja saatiin valmiiksi deadlineen mennessä.
Periaatteenani oli pysyä taustalla ja antaa silminnäkijöiden kertoa tarinansa. Erityisen hienoa oli saada Aki Rädyltä nauhoitukset, jotka hän oli tallentanut vuonna 2009, kun hän alkoi Aikan kanssa tehdä kirjaa tämän elämästä. Se kirja jäi kesken, mutta nyt saimme tallenteista Aikan oman äänen mukaan tähän kirjaan.
Teddy, Aikka ja Alpo -äänikirjan on lukenut Jari Nissinen, joka luki jo Prosenttimiehen. Nissinen on itsekin Keravalta kotoisin ja vanha Teddy & The Tigers -fani.
juttu jatkuu…
Mitä muuta alkanut kirjavuosi tuo tullessaan? Mitä kirjoitat parhaillaan?
Tänä vuonna minulta on jo ilmestynyt Hallin Hurja, legendaarisen Hallin Jannen tarina. Toukokuussa ilmestyy lasten kuvakirja Tahvon ja Bellan keväthuuma, jonka on kuvittanut Jusa Hämäläinen. Selkoromaani Kirves-Reetta tulee alkukesästä, samoin artikkelikokoelmani Kirjavaa kyytiä. Apassit-sarjan varhaisnuorten jännäri Jäävuoren salaisuus ilmestyy syksyllä, kuten myös Elsan ja Elmerin etsivätoimiston uusin kirja Tuolivarkaat.
Parhaillani kirjoitan loppusuoralla uutta Mujus-dekkaria Pomminvihreät renkaat, joka ilmestyy syyskuussa. Siinä ollaan vuoden 1952 olympiakesässä, ja Helsingin kisojen avajaisia varjostaa pommiuhka. Kohtsillään pitäisi myös kirjoittaa joulunovelli antologiaan Toiset 24 yötä jouluun.
Entä mikä kirja sinulla on kesken juuri nyt?
Lukijana minulla on juuri nyt menossa kolme kirjaa: JP Koskisen vetävä Aku-elämäkerta, Kaisa Tammen mainiot muistelmat Naisvankilan pomo ja Steve Martinin absurdien lyhyttarinoiden kokoelma 70-luvulta, Cruel Shoes.
Teddy, Aikka ja Alpo on saatavana e-kirjana ja Jari Nissisen lukemana äänikirjana.
