Teeman lauantaipäivällä esittämä Henri-Georges Clouzot’n klassikko sijoittuu 1940-luvun Ranskaan ja kylään, jossa nimettömät kirjeet levittävät ilkeitä huhuja. Kukaan ei oikein tiedä väitteiden todenperäisyydestä – seuraa tragedia.
Elokuva kuvasi miehitettyä Ranskaa niin purevasti, että se hermostutti kaikki osapuolet. Eniten suuttuivat ranskalaiset, jotka näkivät Korpin natsipropagandana ja loukkauksena heidän kansallistuntoa vastaan.
Saksalaiset tuohtuivat puolestaan näkökulmasta, että heidän miehitysvaltansa rakentui elokuvassa niin voimakkaasti ihmisten kyttäämiseen ja vainoamiseen ja salaisiin ilmiantoihin. Täten Korpista oli liian helppo vetää yhteyksiä heidän hallintoonsa.
Vesa Nykänen kirjoittaa Ylen sivuilla, että jos vaihdetaan kirjeiden tilalle vaikkapa nettipalstat, Korppi on teemaltaan yhtä relevantti elokuva 2010-luvun Suomessa kuin 1940-luvun Ranskassa.
Siinä välillä anonyymi herjaaminen ja perättömien huhujen levittäminen tuntuvat vain jotenkin muuttuneen sananvapaudeksi ja oikeudeksi.
