Ohjaus: Stefano Sollima. Pääosissa: Pierfrancesco Favino, Elio Germano. 130 min. K-16.
Etelä-Italian mahtavat mafiaperheet haaveilevat omasta Rooman lähelle perustettavasta Las Vegasista. Hankkeen takuumiehiksi on saatu alaikäisillä prostituoiduilla ja kokaiinilla työpäiviinsä valmistautuva kansanedustaja ja mystinen vanhan liiton gangsteri Samurai. Heidän harmikseen myös muut rikollisjärjestöt ja yksittäisnilkit haluavat osansa projektin tuotoista, mikä johtaa sotaan alamaailman välillä.
Sergio Solliman poikana ja tv-sarja Gomorrasta tunnetun Stefano Solliman Suburra on korostetun moderni rikoselokuva. Käytän ”korostetun modernia” tässä yhteydessä sekä kehuna että pejoratiivisena ilmaisuna, sillä vaikka elokuvan neonvaloissa ja sateessa kylpevä visuaalisuus on pääosin miellyttävän tunnelmoivaa, saavat epätavallinen kamerankäyttö ja etenkin korviin sattuva ja jopa dialogin päälle soiva elektropoppi turhan kohosteisen aseman. Myös päiviin jaettu, ”kaaokseen” ajallisen etäisyyden ilmaiseva, rakenne tuntuu keinotekoiselta, joskin toimii osaltaan myös painostavan tunnelman luojana.
Suburra ei ole suoranaisesti yhteiskuntakriittinen elokuva, vaikka sen yhtymäkohtia nyky-Italiaan ei ole piilotettu. Laille ja moraalille bordellin parvekkeelta pyllistelevän elähtäneen poliitikon (Pierfrancesco Favino) esikuvaa ei tarvitse arvailla, ja myös paavi Benedictus XVI:n on tunnistettavissa, vaikka häntä ei nimeltä mainita. Laajemmin tapahtumat linkittyvät Italian korruptioskandaaliin ja talouden alamäkeen.
Suburran maailmassa vallasta ja rahasta taistelevat kaikki yhteiskunnan kerrokset pikkurikollisista mafiaperheisiin ja poliitikoista kirkonmiehiin. Rankka sade hellii lähes jokaista kuvaa Tiber-joen ja viemäreiden tulviessa kaduille. Taksikuskista tuttu rinnastus katujen saastan ja ihmisten välillä ei voisi olla selvempi, mutta samalla veden kiertokulun voi nähdä viittaavan symbolisesti myös uppoavaan Rooman.
J. K. SILVENNOINEN
Elokuva vuokrattavissa Elisa Viihde Vuokraamosta.
