Toimintaspektaakkeli Predator: Badlands rymisteli Disney+ -palveluun helmikuussa. Mesta.netin J.A. Kaunisto kertoo, millaisesta sarjasta on kyse.
Predator: Badlands jatkaa lukuisissa elokuvissa nähdyn taisteluörkkirodun tarinaa, tällä kertaa inhimillisemmin, vaikka tarinassa ei ole ainuttakaan ihmistä.
Ohjaaja Dan Trachtenberg haluaa kurkistaa predator-yhteiskunnan äijämäisiin rakenteisiin, jossa toksinen maskuliinisuus ei ole pelkästään hyve, vaan ehdoton vaatimus. Metsästäjäsotureiden joukossa pienikokoisempi Dek on rääpäle, jonka alfauros-isä haluaisi päästää kärsimyksistään ja pään katkokomalla välttyisi myös itse poikansa aiheuttamalta häpeältä. Veli puolustaa Dekiä, kohtalokkain seurauksin ja Dekin on suunnattava ison pedon perään aikuistumisriitin velvoittamana. ”Olen mies enkä hiiri” -ajatus ohjenuoranaan ja kukkopojan asenteella Dek aikoo näyttää isälleen, ettei ole sukunsa musta lammas.
Mielikuvituksellisella Genna-planeetalla Dekiä kuumottaa voittamattomaksi väitetty kettumainen hiriviö, jonka kaatamalla Dekistä tuliksi klaaninsa täysiverinen karju. Seurakseen Dek saa Elle Fanningin esittämän puolikkaan Thia-androidin sekä hauskannäköisen riiviö-ötökän. Alien-saaga yhdistetään jälleen kerran predatoriin, sillä jalkansa hukannut Thia-androidi on planeetalle Weyland-Yutani-firman lähettämä operaattori. Planeetta on eläin-ja kasvistopohjaltaan niin kettumainen paikka, että Weyland-Yutani on roudannut pallolle pelkästään keinotekoisia toimijoita. Niin, ja Thialla on ”paha sisar”, jolla on pahat mielessään – tai tarkemmin Firman ilkeät suunnitelmat. Tosin missään vaiheessa ei anneta vinkkiä, miksi Thia-androidi on sosiaalidemokraattisen pehmeitä arvoja viljelevä kaikkien ystävä ja paha sisarpuoli kylmäverinen suorittaja ja tarvittaessa armoton tappokone.
Vaikka leffassa ei ole ainuttakaan ihmistä, hössöttävän inhimillinen Thia-androidi on kaikessa epäloogisuudessaan leffan inhimillisin roolihahmo. Predator-Dek kasvaa tarinan mukana, ja toksisesta töksäyttelijästä kuoriutuu pehmeämpia perhearvoja ja ystävyyttä kunnioittava uuden ajan predator! Elokuva on Dek-predatorin kasvutarina, jossa animaatioista tutuilla lähtökohdilla hyvä porukka kasvaa yhteisöksi ja ystävyys on parasta – perheen lisäksi. Vaikka Predator: Badlands ei ole mikään Ice Age -kopio, huvittavasti hyvin paljon samaa on tarjolla. Kun ohjaaja yrittää tyrkyttää tarinan joukkoon myös huumoria, epäusko on vähällä myrkyttää leffakokemusta.
Mutta ei hätää. Tarjolla on runsaasti toimintaa ja väkiväkivaltaa (perheystävällisesti) ja Genna-planeetan mielikuvituksellisesta eliömaailmasta puristetaan kaikki mahdollinen irti. Kovan ryminän avulla peitellään tarinan ristiriitaisuuksia ja varsinkin seikkaa, että predator-Dekistä pyritään kasvattamaan inhimillinen olento? Tarinan lopussa Dek pääsee osoittamaan matkan aikana saamansa opin toimivuuden ja ystävyyden avulla ratkeaa myös lähes ylitsepääsemättömäksi möröksi noussut dramaattinen isä-poika -suhde.
Jollain lailla ohjaaja onnistuu pitämään elokuvan yleisvireen viihdyttävän pelimäiskinnän puolella ja viimeisten kuvien aikana miettii elokuvan saavan satavarmasti jatkoa. Herkulliset asetelmat ainakin yhdelle lisäleffalle ovat olemassa. Nouseeko ihmismäiset opit saanut Dek lopulta klaaninsa huipulle, ja yhteisöön istutetaan toksisen äijäilyn kaatava siemen? Predator-leffat eivät ole Predator: Badlands -leffan jälkeen enää ennallaan.
