1990-luvun amerikkalainen tukkahevari//glam rock -suosikki Trixter hyytyi genren kylmenemisen myötä 90-luvun jälkipuoliskolla. Bändi teki paluun vuonna vuonna 2008 ja Human Era -niminen albumi on toinen uuden tulemisen jälkeinen studiokiekko.
Trixter on iloluontoinen tapaus. Bändin reipas tuuletus ei jämähdä pelkäksi tukkaheavyn seurailuksi, vaikka levyn avaava Rockin’ to the edge of the night on niin lähellä Poisonia/Mötley Crüeta että hupsis sentään. Levyn edetessä Trixterin pirteä ja ilmava hard rock osoittaa merkkejä myös 2000-luvun vaikutuksesta. Parissa viisussa on kuulevinaan jopa emotionaalisen rockin hyväksi todettuja kulkusuuntia. Esimerkkinä vaikkapa Every second counts ja ja Beats me up, jotka saattaisivat kelvata vaikkapa Paramoren fanikunnalle.
Good times now ottaa kertosäkeessä haltuun jäähallin täyttävän taustakuoron ja Midnight in your eyes on täysipainoinen AOR-hekumointi. All night long voisi sopia jo jonkin punk pop -ryhmän lava-arsenaaliin, tosin viisu on myös aivan mainio hard rock -fiilistely. Soul of a lovin’ man laittaa Mötley Crüen tankkiin ja puhallinsoitinpartiolla vahvistettu siivu potkii kiitettävästi.
Trixter pitää soundin riittävän kevyenä ottaakseen etäisyyttää metalligenreen. Kuten todettua, Trixter ei jämähdä pelkäksi kasarimuisteluksi, levyn nimibiisissäkin on lievä Paramore-kuorrutus. Mutta, Trixter vuosimallia 2015 on erityisesti hyväntuulista ja mutkatonta hard rokkia ilman ylitsevuotavaa pullistelua. Tekisi mieli käyttää sanaa ”riskitön”. Kuitenkin, ehdottomasti hyvän tuulen hard rock -albumi.
