Kaisu Tuokon esikoisromaani Kosto sai viime kesänä loistavan vastaanoton niin lukijoilta kuin kriitikoiltakin. Nyt Kristiinankaupunkiin sijoittuva Eevi Manner -rikossarja jatkuu vanhusten huonoa kohtelua ja addiktioita kuvaavalla romaanilla Yksin.
Yksin-dekkarissa (Otava) pikkukaupungista löytyy vanhuksen ruumis. Ainoa vihje vainajan henkilöllisyydestä on jalassa olevat läheisen hoivakodin sukat, mutta hoivakoti ei tunnista vanhusta asiakkaakseen. Kuka vainaja sitten on?
Yksin-kirjassa sivutaan ajankohtaista aihetta, vanhustenhoitoa. Mistä sait idean liittää rikostarina hoivakotiin?
Kaisu Tuokko: Liikaa juonesta paljastamatta voin kertoa, että olen miettinyt jo pitkään yhteiskuntamme huonoa arvostusta mitä vanhuksiin tulee, ja sitä tendenssiä, että vain jos olet työikäinen ja terve, olet arvokas yhteiskunnalle. Tuntuu, että tänä päivänä, jollei vanhuksella ole omaisia tai ystäviä, jotka pitävät henkilön puolta tai hoida häntä, voi päätyä pahasti laiminlyödyksi. Onneksi positiivisiakin esimerkkejä on, ja tietenkin dekkareissa pitää mennä tarinan draaman kaaren kautta vähän kärjistäen, mutta haluan silti kirjoittaa niin, että kirjoissani tapahtuvat fiktiiviset asiat voisivat olla totta. Muina aiheina kirjoitan mm. lähisuhdeväkivallasta, sekä addiktioista.
Millaista palautetta olet ehtinyt saada kirjasta?
KT: Aivan mahtavan kehuvaa palautetta ja sitä tulee koko ajan! Lukijat (ja äänikirjan kuuntelijat) ovat kertoneet, että Yksin on todella koukuttava, eikä sitä ei malta millään jättää kesken. Todella moni kertoo myös sen olevan heidän mielestään vielä parempi kuin esikoiseni Kosto. Kiitosta on tullut siitä, miten punon kirjassani yhteen jännityksen, pikkukaupungin idyllin, ihmissuhdedraaman, yhteiskunnalliset ongelmat yksilön kautta kerrottuna sekä hyvän kielen. Joku määritteli sen sanoilla: Yksin on täydellinen kesädekkari, ja olen itse samaa mieltä, sellaiseksi sen olen kirjoittanutkin – halusin kirjoittaa koukuttavan, nopeatahtisen, viihdyttävän kesädekkarin, jonka haluaa ahmaista kerralla ja joka jättää kipeästi kaipaamaan jo seuraavaa.
Vuosi sitten julkaistu esikoiskirjasi Kosto sai erinomaisen vastaanoton niin kriitikoilta kuin lukijoilta. Miten elämäsi on muuttunut esikoiskirjan jälkeen?
Arkipäiväinen elämäni on muuttunut varsin vähän, mutta olen kuluneen vuoden aikana tavannut niin paljon aivan ihania ihmisiä kirjani tiimoilta, ja se on ollut hienointa kirjan julkaisemisen jälkeen. Ja nyt kun kirjoitan kolmatta kirjaani, on esikoisen ja toisinkoisen menestys saanut aikaan vahvistanut sitä tunnetta, että kun kirjoitan sellaisia kirjoja, joista itse pidän, löytyy niille muutakin yleisöä. Joskus kuulee kerrottavan, että toinen kirja on vaikeampi kirjoittaa, mutta itse en koe näin. Oikeastaan koen, että kirjoitan pitkää tarinaa, joka tulee vain olemaan kuuden kirjan sarjaksi jaoteltuna.
Dekkarin kirjoittaminen vaatii paljon myös taustatyötä. Mikä on itsellesi antoisin työvaihe?
Antoisinta on itse kirjoittaminen, varsinkin ensimmäisen käsikirjoitusversion. Minulla on olemassa synopsis, jonka perusteella alan kirjoittaa välillä lyhyitäkin kohtauksia per luku, mutta minulla on tapana aloittaa mehukkaimmista. Sitten kierros kierrokselta tarina täydentyy. Minulle on myös tärkeää, että tarinassa säilyy jännite, ja että se kulkee vetävästi eteenpäin. Antoisaa on myös keskustelu eri käsikirjoitusversioiden tiimoilta loistavan kustannustoimittajani Reetta Sirénin kanssa. Taustatyötä teen pitkin matkaa myös, merkitsen kirjoittamisen aikana ne kohdat, jotka pitää varmistaa. Sekin on kiintoisa vaihe, koska silloin saan usein keskustella asiantuntijoiden kanssa. Yksin dekkarin kohdalla konsultoin mm. kahta eri rikoskomisariota, kokenutta ja arvostettua lintuharrastajaa sekä koirankasvatusammattilaista.
Mitä kirjoja aiot lukea kesän aikana?
Elina Backmanin kehuttu uutuus Kuinka kuolema kohdataan on ehdottomasti lukulistallani, ja lisäksi aion lukea Mirella Mäkilän Tampereella rempallaan. Pidin hurjan paljon Mirellan edellistä kirjasta, ja löysin sen kautta tämän ihanan genren uudestaan.
Olet kotoisin Kristiinankaupungista, jonne Eevi Manner -sarja sijoittuu. Mikä on kesän suosikkipaikkasi vanhassa kotikaupungissasi?
Vaikea valinta, koska koko kaupunki on vain niin täydellisen ihana kesällä: puutalojen reunustamat kadut, viehättävät kahvilat ja majoituspaikat, joka puolelta huokuva kiinnostava historia, ihanat ihmiset ja meren välitön läheisyys. Mutta jos on valittava vain yksi paikka, on se Kanuunakalliot. Siellä voi viettää täydellisen kesäpäivän, vaikka täydellisen kesädekkarin kanssa!
