Laura Andersson kirjoittaa sotienjälkeiseen Helsinkiin sijoittuvaa Lili Loimola ratkaisee -dekkarisarjaa. Mesta.net haastatteli monipuolista kirjailijaa – ja siinäkös selvisi monta mielenkiintoista asiaa.
Lili Loimola ratkaisee -sarjan kolmannessa osassa Tyttökodin tapaus Hyvinkäällä sijaitsevan tyttökodin läheisyydestä löytyy nuorukaisen ruumis, ja Lili Loimola saa tapauksen tutkittavakseen. Pian selviää, että myös yksi tyttöasukas on kadonnut.
Hei Laura! Millainen fiilis sinulle jäi Tyttökodin tapaus -kirjasta?
Laura Andersson: Kirjaa oli yhtä aikaa helppo ja vaikea kirjoittaa. Toisaalta sarjan maailma ja henkilöhahmot ovat tässä vaiheessa jo erittäin tuttuja ja rakkaita ja niiden seurassa on ihanaa viettää aikaa. Jännittävän rikosjuonen ohella Lilille ja hänen puolisolleen Rikulla tapahtuu tässä kirjassa myös mukavia asioita, ja niistä oli ilo kirjoittaa. Samalla kunnianhimo kasvaa, enkä halua toistaa itseäni sarjan kirjoissa vaan keksiä uusia kulmia sarjan rikoksiin, ja kirjoitustyö muuttuu sen myötä jokaisen kirjan myötä asteen haastavammaksi.
Lili Loimola on tarmokas ja hyvänmielinen hahmo, eikä kirjoissa mässäillä väkivallalla ja verisillä yksityiskohdilla. Miten Lilin hahmo sai alkunsa?
Lili Loimola on saanut alkunsa erikoisen yksityiskohdan kautta: luin Tarja Halosen haastattelun Helsingin Sanomista vuonna 2019, ja siinä mainittiin hänen äitinsä nimeksi Lyyli Loimola. Ajattelin, että siinäpä täydellinen nimi historiallisen salapoliisisarjan sankarittarelle, ja kirjasarjan maailma lähti kehittymään tästä alkuperäisestä ideasta. Kirjoissa Lilin oikea nimi on Lyyli Huttunen, mutta kun hän palaa ensimmäisessä osassa toisen maailmansodan jälkeen Amerikasta Helsinkiin, hän kehittää itselleen uudenlaisen identiteetin, ja näin syntyy yksityisetsivä Lili Loimola.
Millaista lukijakuntaa Lili Loimola -kirjat puhuttelevat? Mikä niissä kiehtoo lukijoita?
Moni lukija pitää siitä, ettei kirjoissa mässäillä väkivallalla tai etteivät rikokset ole järkyttävän sadistisia. Perinteisen arvoitusdekkarin, niin kuin vaikkapa Agatha Christieiden tai Komisario Palmujen, ystävät pitävät usein näistäkin kirjoista. Ennen kaikkea uskon, että vanhanajan Helsingin kuvaus viehättää monia lukijoita, useimmat nykyään julkaistavat dekkarit sijoittuvat nykyaikaan digilaitteiden, kiireen ja kyynisyyden keskelle. Lili Loimola ratkaisee -kirjoissa voi astua hetkeksi rauhallisempaan maailmaan, josta löytyy kuitenkin yhteyksiä nykyaikaan esimerkiksi monien tuttujen paikkojen kautta. En myöskään usko, että lukijat kokevat sarjan arvomaailmaa lainkaan vanhanaikaiseksi.
Lili Loimola ratkaisee -sarja sijoittuu sotienjälkeiseen Helsinkiin. Kaupunki näyttäytyy kirjoissasi vanhanaikaisena ja kiehtovana. Millainen tuon aikakauden vanha Helsinki on dekkaritarinan näkökulmasta? Millaista taustatyötä teet tapahtumapaikkojen suhteen?
Minua kiehtoo se, että toisen maailmansodan jälkeen kukaan Helsingissä ei vielä tiennyt, mihin kaupunki oikeastaan on matkalla. Moderni aikakausi on vasta nupullaan, ja monet suunnat ovat mahdollisia. Taustatyön suhteen minua kiinnostaa ehdottomasti eniten arjen historia, eivät niinkään vuosiluvut tai suuret poliittiset tapahtumat. Olen lukenut esimerkiksi paljon tuon ajan aikakauslehtiä, jotta saisin kiinni siitä, millaisia juttuja ihmiset ovat elämässään lukeneet ja mistä he ehkä ovat niiden myötä haaveilleet. Vaikka 1940-luvun lopulla kaikesta oli pulaa, ei elämä pelkästään synkeää ollut. Sotavuodet olivat ohi ja uskon, että ilmassa on täytynyt olla huumaavaa vapauden tunnetta. Dekkarijuonien puolesta esimerkiksi luokkayhteiskunta tarjoaa toisaalta paljon aineksia rikoksien kehittelyyn.
Mitä muuta haluat sanoa Tyttökodin tapaus -kirjasta?
Kirjassa eletään kesää 1947, ja esimerkiksi juhannusyöllä on tarinassa suuri rooli. Tämä kirja voisikin sopia oivallisesti kesälomalukemiseksi riippumattoon tai laiturinnnokkaan! Oli mielenkiintoinen haaste yhdistää yötön yö synkeisiin tapahtumiin ja toisaalta myös antaa hahmojen iloita pitkistä kesäpäivistä.
Olet kirjailija ja monipuolinen kirja-alan ammattilainen. Mistä rakkautesi kirjoihin juontaa juurensa?
Olen ollut lukutoukka pikkutytöstä alkaen ja ensimmäisen lyhyen kirjanikin kirjoitin jo 6-vuotiaana. Kirjoitin ala-asteella myös näytelmiä, joita esitimme luokassa. Kirjoissa kiehtoo uuteen maailmaan sukeltaminen ja arjen häviäminen taustalta. Omien tarinoiden kirjoittaminen on vähän kuin leikkiä, on ihanaa että aikuisenakin voi käyttää mielikuvitustaan samoin kuin lapsena, kun mikä tahansa oli leikkiessä mahdollista. Minua ei kiinnostaa niinkään kirjoittaa omasta elämästä vaan rakastan sitä, että tarinaan voi kuvitella aivan mitä haluaa ja se muuttuu kirjan sivuilla todeksi.
Millaisia suunnitelmia sinulla on kirjoittamisen suhteen?
Lili Loimola ratkaisee -sarja tulee jatkumaan ja minulla on myös uusi kirjoitusprojekti hyvässä vauhdissa. En voi vielä puhua siitä julkisesti, mutta kiinnostavia uusia juttuja on tulossa.
Kuuma kirjakesä lähestyä. Vinkkaa joku kirja, joka kannattaa lukea omasi lisäksi.
Kesälomalla on kiva lukea kirjaa, joka ei heti lopu kesken, ja sellaisista viime aikojen suosikkini on Nathan Hillin Wellness. Jos taas kaipaa arvoituksia ja mysteereitä, täydellinen kuuman kesäpäivän ahmittava kirja on Jennifer Lynn Barnesin The Inheritance Games: Salainen perijätär.
Kuva: Niclas Mäkelä
Tyttökodin tapaus -äänikirjan lukijoina ovat Valtteri Turunen ja Elena Leeve. Lue tai kuuntele näyte. (Elisa Kirja)
Laura Andersson (s. 1982) on kirjoittanut dekkareita, tietokirjoja ja runoteoksia. Hän rakastaa Agatha Christietä ja 1930–40-lukujen screwballkomedioita, jotka ovat inspiroineet Lili Loimola ratkaisee -sarjaa.
