Ratkaisun hetket (K16) – Sub keskiviikkona 30.03. klo 21:00
Vuonna 1996 valmistuneessa toimintajännärissä Ratkaisun hetket arabiterroristit valtaavat matkustajakoneen, jota pelastamaan lähtee hallituksen palkkaama huippusalainen erikoisjoukko.
Ratkaisun hetkistä tuli taloudellinen menestys. Sen tuotantoon käytettiin 60 miljoonaa dollaria ja lipputuloja kertyi 122 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti.
Leffan pääosissa nähdään kuuluisa kolmikko, Kurt Russell, Steven Seagal ja Halle Berry.
Elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton, ja se näkyi myös palkintogaaloissa.
Steven Seagal pahiksen roolistaan vuoden huonoimman sivuosan Razzie Award -ehdokkuuden, mutta hän ”hävisi” pystin Marlon Brandolle elokuvasta Tohtori Moreaun saari (The Island of Dr. Moreau). Razziet eli Kultaiset Vadelmat jaetaan vuoden huonoimmille elokuville ja tekijöille.
Halle Berry sai puolestaan roolistaan kunniaa. Hänet palkittin naispääosan Blockbuster Entertainment Award -palkinnolla.
Elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton. Rotten Tomatoesin kävijät ovat antaneet elokuvalle 62 % suosituksen.
Rotten Tomatoesin kävijät ovat antaneet elokuvalle 62 % suosituksen.
”Elokuvan positiivisin elementti on, että se puhuu hätiköintiä vastaan ja suosii niitä, joiden hermot ja pää kestävät rassaavaa tilannetta. Toki siinä samalla röyhistellään amerikkalaisten loputtomilla resursseilla, mutta 1980-luvun kerskaleffoista on selvästi edetty uusiin aatoksiin. Näin alkeellisissa moraliteeteissa pienetkin asennemuutokset ovat kuin vuoria siirtäisi”, Helsingin Sanomien elokuvakriitikko Helena Ylänen totesi.
Häh? Spoilerina Seagal uhraa henkensä, kun tulee tilanne päälle. ”We are not gonna make it!” huutaa tarinan sankari. ”You are.” sanoo Seagal ja tekee ratkaisun, joka johtaa hänen kuolemaansa. Seagal oli yllätykseksi minullekin mukana vain elokuvan alussa ja sitten uhrautui. Ei ollut mikään pahis.
Pahiksena hääri David Suchet, joka paremmin silloin Hercule Poirottina tunnettiin.
Kaikki tämä katsomatta IMDB:stä, kun kyseessä on puhdas 90-luvun toimintaelokuva, joka on tyylilajina niin kova, että olen nähnyt useamman kerran.