Kaija Koo – Taipumaton kertoo eloisasti Kaija ”Koo” Kokkolan elämästä yli puolen vuosisadan ajalta. Jouni K. Kemppaisen kirjoittama kirja sisältää paljon paljon ennen julkaisematonta tietoa laulajan elämästä.
Kerrontaa värittävät monet hauskat sattumukset ja keikkakommellukset vuosikymmenten varrelta.
Kaija Koo oli alle parikymppinen laulaessaan Steel City -yhtyeessä. Bändi saavutti pienoisen jalansijan kotimaisella musiikkikentällä. Keikkaa oli ympäri Suomea, ja niillä reissuilla sattui ja tapahtui. Kaija ei jäänyt ”pekkaa pahemmaksi” bändiläisten välisessä keppostelussa. Mottona oli, että kaikkien piti kestää vitsailua ja naljailua.
”Muut nukkuivat jo, mutta kaksikko jatkoi ryypiskelyä, jonka tuoksinassa Kaijan päähän pälkähti, että ankean keikkabussin voisi somistaa. Hän sai houkuteltua Snellmanin mukaansa, ja yhdessä he vetelivät maalarinteippiä ristiin rastiin niin, että se näytti vähän kuin hämähäkinverkolta. Sitten he alkoivat lätkiä meetvurstisiivuja ikkunoihin. Erityistä huomiota he kohdistivat tuulilasiin, jonka he saivat peitettyä makkarasiivuilla melkein kokonaan. Vain pieni kurkistusaukko jäi kuskia varten”, kirjassa muistellaan.
Kaija oli esiintynyt Oulussa ja keikan jälkeen bändi jatkoi iltaa 45 Special -rock-klubilla. Klubilla oli ollut elävää musiikkia ja soittimet olivat yhä lavalla. Bändi alkoi ruinata Kaijalta, että eikö soitettaisi yksi biisi, niin saadaan ilmaista kaljaa.
”Kaijaa ei olisi huvittanut yhtään, ja hän vastasi ostavansa ihan mielellään juomat itse. Ruinaus jatkui, ja lopulta Kaija sanoi Markulle, että mennään soittamaan yksi biisi, että pojat saavat kaljansa.”
Lavalle kuitenkin mentiin. Kaija Koon silloinen aviomies, kosketinsoittaja ja lauluntekijä Markku Impiö asettui kosketinsoittimen taakse ja alkoi tapailla kappaletta, mutta muutaman tahdin jälkeen hän käveli pois.
”Kaija ja soittajat jäivät seisomaan lavalle tumput suorina. Kaija raivostui Markun tempusta silmittömästi. Ääni vihasta täristen hän sanoi mikrofoniin, että no, ette saaneet biisiä, mutta jotain muuta saatte. Hän käänsi selkänsä yleisölle, laski housunsa ja pyllisti ihmisille.”
Juttu jatkuu kuvan jälkeen…
Kaija Koolla on laaja fanipiiri, joka koostuu hyvin erilaisista ja eri-ikäisistä ihmisistä. Joukossa on myös poikkeuksellisen innokkaita ja erikoisia faneja.
”Oli muun muassa nuori nainen, joka eräänä aamuna istui Kaijan hotellihuoneen oven edessä ylioppilaslakki päässä hieno leninki yllään. Hän oli valmistunut ylioppilaaksi jo jonkin aikaa sitten, mutta halusi kuitenkin Kaijan mukaan ylioppilaskuvaansa. Myöhemmin hän ilmestyi vielä samassa kostyymissä Tuusulan Rantatielle, mutta Kaija onnistui livahtamaan paikalta. Sitten oli »Haamuroudari», mies, joka seurasi Kaijan keikkabussia omalla linja-autollaan, joka muistutti erehdyttävästi kulahtanutta keikkabussia. Haamuroudarilla oli myös yllään kaikki mahdolliset Kaija Koo -fanituotteet: t-paita, lippis, huivi, huppari ja pinssit”, elämäkerrassa kerrotaan.
Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Kaija Koo – Taipumaton (Gummerus). Kirja on saatavilla myös Maria Jyrkäksen ja Kaija Koon lukemana äänikirjana.
Sairasta
Viinanhuuruinen, lapsellinen ja säälittävän sensaatiohakuinen ala-aste tasoinen yritelmä. Kaijakoo syö näillä tarinoilla vähäisen kuormansa tyhjäksi!