Annimari Kortteen tuore muistelmateos Annimari Korte – Yli kaikkien aitojen kertoo tarinan, jonka varrella moni uskomattomaltakin tuntunut asia on muuttunut todeksi.
Urheilutoimittaja Mika Saukkosen kirjoittamasta teoksesta on saatavilla myös äänikirja.
Annimari oli lapsena koulukiusattu. Hänestä tuli urheilutähti, jonka elämä oli päättyä vakaviin terveysongelmiin. Vastoin kaikkia ennakkoarvioita hän nousi takaisin 110 metrin aitajuoksussa maailman huipulle ja on siellä edelleen.
”On ollut aikoja, jolloin haaveilin vain terveydestä. Juokseminen ei käynyt mielessänikään, saati sitten huippu-urheilu. Vielä kolme vuotta sitten en olisi uskonut voivani olla tilanteessa, jossa nyt olen. Olen saavuttanut kaiken, mistä olen ikinä haaveillut, ja enemmänkin”, Korte kertoo kirjan esipuheessa.
Kirjaan on haasteltu perheenjäseniä, ystäviä, kilpakumppaneita, toimittajia, valmentajia ja entisiä heilojakin.
Kirkkonummen Veikkolassa varttuneen Kortteen lapsuutta leimasi koulukiusaaminen. Se alkoi ala-asteella ja jatkui koko yläasteajan. Korte sai osansa myös nettikiusaamisesta. Hän ei kertonut kiusaamisesta opettajillekaan. Iltaisin hän itki usein itsensä uneen.
”En kuulunut koulussa koskaan suosittujen oppilaiden joukkoon. Sen lisäksi että olin ujo, olin myös pienikokoinen. Ehkäpä kiusaajat saivat jotakin virikettä siitä. Kiusaaminen oli luonteeltaan henkistä, enkä onneksi koskaan kokenut fyysistä väkivaltaa.”
Annimarin päämäärätietoisuus puski läpi jo lapsena. Anna-Liisa -mummon mukaan Annimari saattoi leikkiä nuken kanssakin tuntikausia ja pestä nukenvaatteita vaikka kuinka monta kertaa, että puhdasta tuli.
Entinen pitkäaikainen valmentaja Anne Suoranta muistaa myös törmänneensä jo varhain suojattinsa härkäpäisyyteen.
Annimarin päättäväisyydestä kertoo jotain se, kun hän sai kerran päähänsä hypätä korkeutta. Hänen selkänsä oli silloin kunnossa. Tavoitteekseen hän oli kuitenkin ottanut sen, että 155 cm pitää mennä. Siihen meni sitten seitsemän tuntia. Päästyään korkeudesta yli Annimari soitti minulle iloisena, että nyt mä pääsin sen!”, Suoranta kertoo.
Korte teki isoja uhrauksia harrastuksensa eteen jo lapsena. Veikkolasta oli pitkä matka Itä-Helsingissä pidettyihin juoksutreeneihin.
”Kun pääsin mukaan Annen ryhmään, se tarkoitti, että minun piti matkustaa aluksi Veikkolasta puolitoista tuntia julkisilla liikennevälineillä Helsinkiin, joko Myllypuroon tai Vuosaareen, missä treenit usein pidettiin. Kolme tuntia illasta meni siis pelkästään matkustamiseen, mutta pidin treenaamisesta ja halusin olla mukana, joten se ei tuntunut raskaalta”.
Korte on edustanut Suomea useissa arvokilpailuissa. Kirjaan on koottu myös tilastot ja valokuvat vuosien varrelta.
Korte on kärsinyt erilaisista loukkaantumisista ja sairauksista. Jo 20-vuotiaana hänelle sanottiin, että ura urheilijana on käytännössä ohi selkävaivan takia.
”Ei tällä selällä enää koskaan ainakaan juosta. Kannattaa harkita vaikka pingiksen peluuta”, urheilukirurgi Sakari Orava totesi kirjan mukaan.
Korte kuitenkin jatkoi treenaamista ja teki mitä pystyi – omien sanojensa mukaan ei juuri mitään. Lopulta selkä leikattiin onnistuneesti Ruotsissa.
Tuo reissu ei ollut kuitenkaan ilmainen. Olin huolissani, koska minulla ei ollut juurikaan rahaa. Lääkäri puolestaan pahoitteli, että kyllä hän joutuisi tästä laskun perääni laittamaan. Tähän päivään mennessä sitä laskua ei ole kuulunut.
Korte kertoo kirjassa avoimesti myös seurustelusuhteistaan. Poikaystäviä on löytynyt lähinnä urheilupiireistä. Hän on ollut suhteessa muun muassa huippuaiturien, ranskalaisen Pascal Martinot-Lagarden ja jamaikalaisen Hansle Parchmentin kanssa.
Kirjan mukaan pikamatkan supertähti Asafa Powell olisi halunnut perustaa perheen vaalean suomalaiskaunottaren kanssa. Korte kertoo Powelllin kanssa viettämästään ajastaan Lontoossa.
”Mokattuaan Lontoon finaalin Asafa saapui sitten asunnolleni Kingstoniin. Hän oli todella pettynyt suoritukseensa, ja pari päivää hän hukutti murhettaan luonani itkeskelemällä ja syömällä pizzaa. Kisoja hän ei halunnut sinä aikana seurata, eikä hän myöskään juossut Jamaikan olympiakultaa voittaneessa pikaviestijoukkueessa. Yritin lohduttaa häntä keskustelemalla ja tsemppaamalla. Parin päivän jälkeen hän lähti takaisin Jamaikalle eikä enää edes käynyt urheilijoiden olympiakylässä.”
Kortteen terveyshuolet saavuttivat surullisen huippunsa syksyn 2014 aikana. Ruoka ei maistunut ja paino oli noussut 68 kiloon. Hän ei jaksanut kävellä kunnolla edes portaita. Välillä jääkaapilla käyntikin tuntui urheilusuoritukselta.
”Edelliset vuodet olin käynyt jatkuvasti tutkimuksissa eri sairaaloissa: HUSin osastoja, allergiasairaala, sisätaudit, infektiotaudit, syöpäsairaala, reumapoli. Kun yhdestä paikasta ei löytynyt selitystä vaivoihin ja tutkimustuloksiin, minut lähetettiin toiseen. Kivut kestää lääkkeillä ja surutkin menevät ohi, mutta epätietoisuus on todella rankkaa. Se kalvaa syvältä”, hän summaa synkimpiä hetkiään.
Pahin hetki koitti jouluna 2014. Kesken perheen kanssa pelatun lautapelin Korte vajosi mustaan aukkoon ja lähti autoajelulle, kenties viimeiselleen.
”Minulla oli mukanani rauhoittavia lääkkeitä, joita olin aiemmin saanut paniikkihäiriöni hoitoon. Autoon päästyäni otin niitä useita ja lähdin ajelemaan päämäärättömästi. Itsetuhoiset ajatukset risteilivät mielessäni. Mitä jos ajaisin autolla puuhun? Sen jälkeen kenenkään ei tarvitsisi kantaa minusta huolta. Halusin kuolla.”
Seuraavassa kuussa hän sai vihdoin oikean diagnoosin ja elämä alkoi helpottua. Paluu starttiviivalle tuntui kuitenkin tuolloin mahdottomalta ajatukselta.
”En ollut nähnyt Annia yli vuoteen, kun hän tuli käymään luonani Punavuoressa keväällä 2015. Olin aika järkyttynyt hänen heikosta kunnostaan. Hän näytti kortisonipöhössään todella sairaalta, eikä tullut kyllä mieleenkään, että muutaman vuoden päästä sama nainen juoksee kilpaa MM-kisoissa. Vieraillessani keväällä 2017 Barcelonassa vastassa oli tyystin erinäköinen ihminen. Hän oli silminnähden onnellinen. Hänestä huokui sellainen rauha ja tasapaino, mitä en ollut ennen nähnyt”, Annimarin ystävä Maiju Mattila muistelee,
Kun urheilu jäi taakse, Korte alkoi työskennellä urheilutoimittajana. Vuonna 2017 hän asettui Barcelonaan, ja kuin sattumalta tuttu kymmenottelija pyysi hänet kokeilemaan aitajuoksua kolmen vuoden tauon jälkeen. Pitkä tauko oli tehnyt tehtävänsä. Annimarin mukaan ensimmäistä aitaa piti siirtää kaksi metriä tavallista lähemmäs, jotta hän selvitti sen.
Kipinä löytyi uudelleen, ja pian Annimari huomasi käyvänsä treenaamassa viisi kertaa viikossa.
Toukokuussa 2017 Korte osallistui Katalonian mestaruuskisoihin ja edusti FC Barcelonaa. Hän voitti kisan ajalla 13,80.
Kirjassa sukelletaan syvälle urheilijan sielunmaisemaan. Korte kuvailee tarkkanäköisesti kisoihin valmistautumista, jännitystä, voiton huumaa ja tappion karvaita hetkiä. Itse suoritukset välittyvät lukijalle ja kuulijalle vauhdikkaati ja värikkäästi.
Heinäkuussa 2019 Korte juoksi Joensuussa ajalla 12,72 uuden Suomen ennätyksen ja rikkoi samalla olympiarajan.
”Tunne oli täysin epätodellinen. En ollut uskonut ikinä pystyväni tähän. Tuloksen varmistuttua tajusin saavuttaneeni kaiken, mistä olin haaveillut, ja paljon enemmänkin. Valtava työmäärä, periksiantamattomuus ja kaikki tekemäni uhraukset olivat nyt tuoneet tulosta – ja tämä oli kaiken sen arvoista. Juoksun jälkeen padot tuntuivat purkautuvan. En ollut ikinä kokenut mitään vastaavaa enkä usko koskaan enää kokevani sellaista uudelleen.”
Toimittaja Petra Manner toteaa kirjassa, että lajin näkyvyyden kannalta Annimari on parasta, mitä suomalainen yleisurheilu voi toivoa: Avoimuudellaan ja suoruudellaan Annimari on jotain muuta, mihin suomalaisessa urheilussa on totuttu.
Korte on myös roolimalli lukemattomille nuorille ja lapsille. Hän on ottanut koulukiusaamisen julkiseen keskusteluun.
Korte kertoo olleensa erityisen iloinen yhdestä kesäkuun päivästä, jolloin hän tunsi pystyneensä aidosti auttamaan jotakuta. Tässä tapauksessa erästä nuorta tyttöä, joka oli ottanut häneen yhteyttä Instagramissa.
”Päätin vastata tälle tytölle ja kutsua hänet treenaamaan kanssani Eläintarhan kentälle Helsinkiin. Tyttö tulikin äitinsä kanssa, ja me vietimme ihanan yhteisen hetken. Minulla oli vuorossa parin tunnin kevyt treeni, jonka teimme nyt yhdessä. Ehdimme samalla jutella kaikenlaista, ja tyttö sai kertoa omista kokemuksistaan, jotka olivat todella samanlaisia kuin omani, joista hän oli myös lukenut. Tunsin, että minulla oli tälle tytölle annettavaa ja että pystyin auttamaan häntä.”
Annimari kokee, että hänen nuoruudessa kokemansa kiusaaminen on antanut voimaa näyttää, mihin hän pystyy. Sairastelujen myötä hän osaa nauttia jokaisesta terveestä päivästä, jona hän pääsee jouksemaan.
Matka on vielä kesken, edessä siintävät Tokion olympialaiset.
Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Annimari Korte – Yli kaikkien aitojen. Kuuntele näyte äänikirjasta täältä.
Kuva: Ville Juurikkala
