20000 Days on Earth. Ohjaus: Iain Forsyth, Jane Pollard. Pääosassa: Nick Cave. 97 min. K-7.
Taitelijapariskunta Iain Forsythin ja Jane Pollardin ohjaama 20 000 Days on Earth keskittyy kirjailija, käsikirjoittaja, säveltävä ja kultti-ikoni Nick Caveen. Se on rakennettu täysin kohteensa ehdoilla, tämän harkittua ja varjeltua julkisuuskuvaa tukien.
Cave on viettänyt maan päällä 20 000 päivää, ja elokuva keskittyy niistä yhteen, joskin ilmeisen sepitettyyn. Kello luo tapahtumille lineaarisuuden ja tosiaikaisuuden tunnun ja vuorokauden aikajänne puitteet, mutta samalla niiden sisälle mahtuu kokonainen ihmiselämä.
Keskustelut psykiatrin kanssa avaavat Caven lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia, turinointi Melbournen Arts Centerin Cave-arkiston työntekijöiden kanssa hahmottaa urakehitystä rocktähdeksi. Näennäisen vapaasta jutustelusta huolimatta julkisuutta karttava australialainen säilyttää itseensä liittyvän mystisyyden ja salaperäisyyden auran paljastamalla vain seikat jotka haluaa. Repliikkien metaforisuus ja aforistisuus vihjaa huolellisesti suunniteltuun käsikirjoitukseen.
20 000 Days on Earth laajentaa dokumentin rajoja naamioimalla totuuden fiktioksi ja fiktion faktaksi. Se kertoo pikemminkin artistista ja hahmosta kuin ihmisestä nimeltä Nick Cave. Tunnelma mukailee Caven konserttien energisyyttä ja teatraalisuutta, jotka on tallennettu elokuvaan onnistuneesti. Laululyriikat tukevat muuta kerrontaa – tai ehkä toisinpäin, kertoohan 20 000 Days on Earth pohjimmiltaan taiteellisesta työskentelystä ja luovuuden reunaehdoista. Musiikkikohtaukset rakentavat kuin huomaamatta kronologisen kuvaksen teoksen elinkaaresta muistilehtiön sivuilta oopperatalon lavalle.
Caven kertojaääni ohjaa tulkintaa, tarkentaa kuvien merkitystä. Kuten laulaja itse toteaa, ovat tekstit vain mielen luomaa, estetisoitua ja etäännytettyä pintaa, jonka alta todellisuus työntyy esiin vain hetkittäin. Huomio kiinnittyy myös Caven sivuhuomautukseen hänen todetessaan Kylie Minougille, ettei hänestä kirjoitettu elämäkerta ole totta. Päiväkirjamerkintöjensä Cave sanoo olevan fiktioksi muuttunutta arkitodellisuutta, taiteellisen tuotannon materiaaliksi muokattua muistia.
Muistaminen pysyttelee temaattisesti keskeisinä läpi elokuvan. Cave kertoo tärkeimmäksi luovuuden lähteekseen muistinsa, pahimmaksi pelokseen sen menetyksen.
Myös kohtaamiset elokuvassa vierailevien, Caven uraan vaikuttaneiden ihmisten kanssa leikkautuvat muistojen kaltaisiksi välähdyksiksi, mielen rakentamiksi kuviksi. Ray Winstone ja Kylie Minogue teleportautuvat Jaguarin penkille ja katoavat yhtä arvaamattomasti luoden mielikuvan itsensä kanssa keskustelevasta Cavesta.
J. K. SILVENNOINEN
