Kotimaisen saksofonigurun Eero Koivistoisen tuore albumi, Svart Recordsin julkaisema Hati Hati on vakuuttava näyttö Koivistoisen maailmanluokan mainstreamista – konstailematonta mutta suvereenia genren osa-alueiden hallintaa. Kun kokoonpanona on kvartetti, Koivistoisella on tilaa näyttää isännän otteita mutta mies ottaa myös mainiosti bändin mukaan. Reilummin ääneen pääsee pianisti Aleksi Tuomarila – muuten orkesteri puhaltaa vahvasti yhteiseen hiileen, johon Koivistoinen loihtii suurimmat liekit. Tosin Tuomarilankin panos on vähintäänkin sykähdyttävä.
Aluksi rumpali Jussi Lehtosen hieman levoton yhteispeli basisti Jori Huhtalan kanssa herättää huomiota. Toisaalta rumpali unohtuu parista viisusta kokonaan. Vasta Moz-kappaleen afrikkalaistunnelmat antavat ahaa-elämyksen – levyn ehdoton herkkupala asettaa rytmiryhmän työskentelyn selkeisiin kehyksiin ja groove on melkeinpä eläimellistä. Wayne Shorterin lisäksi Koivistoisen taustalta löytää edelleen Coltranen herkkyyttä. Far north on varsinkin Tuomarilan ansiosta ilmaan nostava kokemus. Levyn nimibiisi on albumin toinen huippuhetki, orgaanisen sujuvaa ja mutkatonta perushyvää – kvartetti löytää todellisen flow-vaihteen.
Hati Hati on vahva ja tasapainoinen kokonaisuus joka ei hötkyile vaan antaa bändikokoonpanon yhteispelin luoda ulosannille raamit. Vaikka Koivistoisen saksofoni on kuningas, kingi ei jyrää muita alleen vaan luottaa inspiroivaan yhteistyön ja keskustelun kulttuuriin. Saksofoni jutustelee hetkittäin pianon, välillä rytmiryhmän kanssa. Jokaisessa käänteessä soittajat ymmärtävät toisiaan ja ovat ”kartalla”. Hati Hati on saatavilla myös vinyyliversiona joten älä hyvä ihminen kulje onnesi ohi!
