Tarzanin Legenda ★★★☆☆

legend-of-tarzan-2

Tarzanin Legenda. Ohjaus: David Yates. PO: Alexander Skarsgård, Margot Robbie, Christoph Waltz. 105 min. K12. 2016.

Tarzan on elokuvahahmoja, jotka hieman varttuneemmille kansalaisille toimivat sankarin mallina ennen Marvelin hahmojen esiinmarssia. Errol Flynnin mustavalkoiset seikkailuelokuvat, Bond ja Tarzan – apinoiden kuninkaana tietenkin Johnny Weissmüller. Kieltämättä Weismüllerin aikaiset leffat olivat armottoman rasistisia mutta yleisilmeeltään kirkasotsaisen seikkailumielisiä. Viime vuosina Tarzan on saanut ”levätä” rauhassa. Harry Potter -ohjaaja David Yatesin tuorein ”reboot” ei suoranaisesti perustu olemassaolevaan Tarzan-tarinaan. Hahmo on kuitenkin tutun turvallinen. Vaikka tarinaa on päivitetty nykypäivän monikulttuuriseen ilmastoon sopivaksi, Tarzanin Legenda on nostalgisella tavalla vanhanaikainen. Tosin digitaaliset tehosteet ovat teheen simpansseista kaapin kokoisia gorilloita ja Tarzanin liaanitaiteilu menee totaalisesti epäuskottavuuden puolelle.

Leffan tarina on yksinkertainen. Tarzan (Alexander Skarsgård) elää Janen (Margot Robbie) kanssa Englannissa, suuressa linnassa ”pukupellenä” lordi Greystoken ominaisuudessa. Belgian kuninkaan ahneus Kongon suunnalla antaa kuninkaan lähettiläälle Léon Romille (Christoph Waltz) valtakirjan käyttää keinoja mitä tahansa Oparin timanttien haalimiseksi paikalliselta karpaasiheimolta. Rom tekee lehmänkaupat heimon pomon (Djimon Hounsou) kanssa – Tarzan heille, timantit Belgiaan. Tarzan saadaan helposti Afrikkaan, Britannian lähettilään ominaisuudessa. Alkaa ennalta-arvattava kissa-hiiri -leikki Romin sotilaiden ja Tarzanin jengin välillä – Janen sieppaus antaa Tarzanille lisäpotkua kiirehtiä Oparin timanttiaarteelle ennen pahis-Romia.

Alexander Skarsgård on ulkoisesti pätevä kivikasvo Tarzanin rooliin. Skarsgårdin hieman surumielinen ote ja ohjaajan päätös olla nostamatta apinakuningasta haavoittumattomaksi supermieheksi lienee oikea valinta. Tarzan ottaa johtajagorillalta turpiin ja vaikka välillä hahmon Rambomainen ote pääsee valloilleen, Tarzan on kuitenkin lihaa ja verta. Vahva kosketus luontoon on säilytetty. Samuel L. Jackson vahtii Tarzanin porukoissa Yhdysvaltojen etuja. Jacksonin roolihahmo Tarzanin suuta soittavana kumppanina tuntuu oudolta mutta perustuu historialliseen henkilöön. Riippakivenä Tarzanin perässä kompuroiva Jackson on kuitenkin tietynlainen vastavoima jurottavalle Tarzanille. Margot Robbien Jane on räväkämpi tapaus ja naisen ilkikurinen virne on kaukana 1800-luvun tapanormistosta. Christopher Waltzin pahis on mustavalkoisesti paha, tosin Waltz vetää samoilla maneereilla kuin niin monet vastaavat roolinsa.

Tarinan rinnalla kuljetetaan tuttua saagaa Tarzanin alkuvaiheista ja apina-tai siis gorillalaumassa varttumisesta. Vähempikin olisi riittänyt sillä kuvasto on tuttua Tarzanin ystäville. Lisäksi historialliset välähdykset hyydyttävät tarinan kulkua. Myös digitaalitehosteissa on sanomista. Pahimmillaan eläimet ovat kovin päälleliimatun oloisia. Lisäksi Tarzanin liaanijumppa vaikuttaa Hämiksen liitelyltä New Yorkin kattojen yllä. Myös tarinan poliittinen hienovaraisuus aiheuttaa ongelmia. Vaikka ”paikalliset” ihmiset ovat omilla jaloillaan seisovia ja ajattelevia ihmisiä, valkoisen miehen on tultava apuun  – paikalliset eivät tunnu edes ymmärtävän vaaran suuruutta. Onneksi Tarzan on ”vanhan liiton mies” eikä tartu aseeseen. Loppukohtauksessa sotilaat hoidetaan luonnon omin keinoin.

Tarzanin Legenda onnistuu säilyttämään luonnonläheisyyden, hienoisen mystisyyden ja reippaan kolonialistisen asetelmansa. Puhtaana seikkailuelokuvana Tarzanin Legenda on turhan jähmeä. Pahis on kuitenkin selkeästi paha ja hyvis pelkästään puhtoinen sankari. Rajalinjat ovat selkeästi näkyvissä. Sillä päästään jo pitkälle. Mikä parasta, aikoinaan hieman ”neitimäiseltä” kuulostanut Tarzanin tunnushuuto on päivitetty astetta äijämäisemmäksi!

J.A.Kaunisto

Elokuva vuokrattavissa Elisa Viihteessä.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone