Ohjaus: Clint Eastwood. Pääosissa: Tom Hanks, Laura Linney, Aaron Eckhart. 97 min. K-7.
Ei liene sattumaa, että elokuva, jonka kuvasto sisältää pilvenpiirtäjään törmäävän matkustajalentokoneen, saapui teattereihin WTC-iskujen viisitoistavuotispäivän aikoihin. Jo edellisessä elokuvassaan American Sniperissa (2014) Yhdysvaltain lippua korkealla pitänyt Clint Eastwood etsiskelee jälleen amerikkalaisen kansallistunnon G-pistettä tosipohjaisella sankaritarinalla.
Sully – Uroteko Hudson-joella pohjaa ”Hudsonin ihmeeksi” nimettyyn tapaukseen vuodelta 2009. Tuolloin vihamielinen lintuparvi vandalisoi matkustajakoneen molemmat moottorit New Yorkin ilmatilassa, mutta koneen kapteeni Chesley ”Sully” Sullenberger onnistui tekemään uhkarohkean pakkolaskun jokeen. Kaikki koneen 155 matkustajaa ja miehistön jäsentä pelastuivat.
Elokuvan alkupuoli käsittelee onnettomuuden ja pakkolaskun syiden tutkintaa, ja melko pitkään vaikuttaa siltä kuin itse lentoa ei dramatisoitaisi visuaalisesti lainkaan. Niin rohkeaan valintaan Eastwood ei sentään ole päätynyt, vaan jokeen laskeutumiseen ja sitä edeltäviin tapahtumiin palataan takaumien kautta lukuisia kertoja.
Katastrofielokuvan sijaan Sully – uroteko Hudson-joella on lähempänä oikeussalidraamaa, sillä ajallinen rajaus keskittyy onnettomuustutkintaan ja siihen liittyviin Sullenbergerin ja hänen apulentäjänsä Jeff Skilesin (Aaron Eckhart) haastatteluihin. Jännitettä rakennetaan julkisen ja kulissien takaisen tunnelman ristiriidalla. Jälkimmäistä edustavat poliisikuulusteluja muistuttavat keskustelut, ensin mainittua suuren yleisön ja median palvova suhtautuminen uuteen sankariinsa. Loppupuolen asetelmassa asetetaan vastakkain viranomaisten, suuryritysten ja vakuutusyhtiöiden edustama tietokonemainen ajattelu ja yksilön inhimilliset valinnat.
Tom Hanks nähdään jälleen tutussa roolissaan rehellisenä, vaatimattomana ja hieman sinisilmäisenä jokamiehenä. Sen hän todistetusti osaa. Asetelman tuttuus helpottaa myös elokuvantekijöitä, sillä katsoja tietää heti nähdessään Hanksin valkokankaalla kyseessä olevan kelpo miehen. Päivä, jona Hanks nähdään sadistisen sarjamurhaajapedofiilin roolissa, antaa yhä odottaa itseään.
Eastwoodin 35. ohjaustyö asettuu kiinnostavaksi pariksi Robert Zemeckisin Lennon (2012) kanssa, joka myös kuvasi taidokkaan pakkolaskun tehneeseen lentokapteeniin kohdistuvaa tutkintaa. Denzel Washingtonin esittämällä lentäjällä oli nenän alla viiksien sijaan kokaiiniviiva, ja elokuva keskittyi yksilön ongelmiin. Sully – uroteko Hudson-joella on sen sijaan sankaritarina, joka ei piilottele ihanteitaan, ja laajentuu (ihanne)kuvaksi yhteiskunnasta. Rutinoituneen lentäjän ammattiylpeyden ja lennonjohdon, rannikkovartioston ja koneen henkilökunnan yhteispelin kuvaus korostaa työnsä hyvin hoitavan ihmisen sankaruutta.
J. K. SILVENNOINEN
