Jyväskyläläinen tunnelmoivan metallin osaaja Ghost Brigade on lyönyt neljännellä albumillaan ainakin kriitikot polvilleen. Ja tottahan se on, IV – One With The Storm -levyn aikaansaama raskas ja tiheä tunnelma kantaa sisällään mustaa mutta pakahtuvan emotionaalista sydäntä. Ghost Brigade onnistuu löytämään katkeran kaihoisaan draamaansa niin vahvan tunnelatauksen ettei albumia voi kuunnella kuin suurella sydämellä. Analyyttisyys tai rokkipoliisin sormella tökkiminen on turhaa. Ääripäät ovat etäällä, levyn tunnelataus on kuin juuri läheisensä surmannut varttihullu itkisi puukko kädessä pakahtuvana rakkaidensa perään – karkea vertaus mutta antaa kuvaa levyn tunneskaalan laajuudesta.
Ghost Brigade on kuin Amorphis ja Swallow The Sun iskettynä samaan pakettiin, johon lisätään vielä ripaus doomia ja coren kirpeyttä. Tosin Ghost Brigaden mustaan emotionaalisuuteen edellä mainituilla orkestereila ei kuitenkaan ole lihaksia. Bändillä on varaa heittää tulille hyvinkin herkkää näppäilyä (Electra complex) mutta heti perään pöytää pyyhitään vimmaisella aggressiokivityksellä (Stones and pillars). Levy on leimallisesti kokonaisuus, yksittäisiä viisuja ei nosteta toisten yläpuolelle. Vahva tunnelma on SE juttu. Erityismaininnan ansaitsevat kuitenkin selkeän vaikuttava Aurora ja koitimaan puheella huudettu Elämä on tulta, joka on emotionaalisessa latauksessaan melkeinpä liikaa. Viisusta voisi käyttää ilmaisua ”kirpeän kaunis”. Metallimusiikissa tuleekin olla agressiota ja sirkkeliä mutta Elämä on tulta iskee rinnalle niin vahvan tunnesidoksen että lopputuloksena on jonkinlaista metalliscreamoa.
Ghost Brigade ei ainoastaan venytä raja-aitoja vaan potkii ne nurin. Bändin dramaattinen metalli velloo, vyöryy ja tunteilee syksynharmaissa kulisseissa. Vinkkinä voi mainita; anna levylle aikaa vaikuttaa. IV – One With The Storm ei välttämättä avaudu ensimmäisellä vilkaisulla. Mutta, kun saranat antavat periksi, kuulija saa pyyhkiä suuria tunnevyöryn kyyneleitä.
