Kaija Koo – Taipumaton kertoo Kaija Kokkolan (s.1962) vastoinkäymisten sävyttämästä elämästä ja matkasta pop-musiikin huipulle ja keikkalavojen kiintotähdeksi.
Viidelle vuosikymmenelle ulottuvalle uralle on mahtunut nousuja ja laskuja, yksityiselämän tragedioita, onnen ja surun kyyneleitä sekä hykerryttäviä kommelluksia. Jouni K. Kemppainen on tehnyt työnsä huolella ja paketoinut tuhdin kirjakeitoksen, joka koskettaa ja naurattaa.
Kirja alkaa lapsuudesta, joka oli surumielinen. Kaija oli vilkas lapsi, joka oli vanhempien mielestä pelkästään rasittavaa.
”Aikaa ja huomiota ei lapsille riittänyt. Kaija ei muista vanhempiensa koskaan kysyneen häneltä sellaisia kysymyksiä kuin mitä kuuluu tai miten menee. Vanhemmat eivät lukeneet lapsilleen iltasatuja, puhumattakaan siitä, että olisivat leikkineet heidän kanssaan. Äiti oli aina väsynyt, ja hänestä oli helpompaa ojentaa piirustuskynät Kaijan ja Ritvan käteen ja antaa heidän puuhata omiaan.”
Perhearkea hankaloittivat isän alituiset raivokohtaukset. Annikki-äiti pelkäsi ja häpesi aviomiestään.
”Hän häpesi tämän huutamista niin paljon, että teki päätöksen: vieraita ei kutsuta kotiin, ei koskaan, sillä ikinä ei voinut tietää, milloin, miksi ja kenelle mies pillastuisi. Ja niin Kokkolat elivät eriskummallista perhe-elämäänsä keskenään Pihlajamäen kodissa ja mökkisaaressa, joka sijaitsi Luumäen Kivijärvellä Kaakkois-Suomessa.”
Kaija eli teininä kovan kapinavaiheen ja hengasi mopopoikien kanssa. Kirjassa käydään läpi nuoruuden seikkailuja ja ensi-ihastukset
Kaijan musiikillinen matka alkoi koulubändestä ja jatkui 80-luvun alussa perustetussa Steel City -yhtyeessä, joka levytti ja keikkaili ympäri Suomea. Kirjan mukaan keikkabussin protokollaan kuului alusta saakka, että ketään ei säästelty. Kaijan kerrotaan olleen kuin yksi jätkistä.
Reissuilla sattui ja tapahtui.
”Muut nukkuivat jo, mutta kaksikko jatkoi ryypiskelyä, jonka tuoksinassa Kaijan päähän pälkähti, että ankean keikkabussin voisi somistaa. Hän sai houkuteltua Snellmanin mukaansa, ja yhdessä he vetelivät maalarinteippiä ristiin rastiin niin, että se näytti vähän kuin hämähäkinverkolta. Sitten he alkoivat lätkiä meetvurstisiivuja ikkunoihin. Erityistä huomiota he kohdistivat tuulilasiin, jonka he saivat peitettyä makkarasiivuilla melkein kokonaan. Vain pieni kurkistusaukko jäi kuskia varten”, kirjassa muistellaan.
Nuoren artistin elämää varjosti väkivaltainen parisuhde ”komean suomenruotsalaisen” pojan kanssa.
”Fyysisen pahoinpitelemisen lisäksi mies uhkaili ja silpoi puukolla Kaijan vaatteita sillä välin, kun tämä oli keikkamatkalla. Kohtausten jälkeen mies käyttäytyi kuin esimerkkihenkilö parisuhdeväkivaltaa käsittelevässä oppikirjassa. Hän oli pahoillaan, hemmotteli ja lupaili, katui ja aneli. Mutta väkivaltaa hän ei lopettanut.”
80-luvun puolivälissä Kaija meni naimisiin muusikko-lauluntekijä Markku Impiön kanssa. He saivat lapsen ja alkoivat tehdä musiikkia yhdessä.
Kaija Kokkolasta tuli Kaija Koo managerilegenda Lasse Norreksen ehdotuksesta. Nimen esikuvana toimi 80-luvulla seksisymboliksi noussut näyttelijätär Koo Stark.
Ensimmäinen soololevy Kun savukkeet on loppuneet julkaistiin vuonna 1986. Levynjulkaisua juhlittiin Kaijan 24-vuotissyntymäpäivänä. Häntä ahdisti.
”Lavalla ei tuntunut erityisen pahalta, ainahan hän oli keikkoja jännittänyt, mutta se kaikki muu: matka, takahuone, ihmisten kohtaaminen.”
Kun musiikkiura ei vielä elättänyt, Kaija piti pystyssä perheen taloutta tekemällä teleoperaattori Televerkolle horoskoopin tyylisiä luonneanalyysejä ihmisille, jotka näpyttelivät puhelimeen syntymäaikansa. Hän toimi myös eroottisten tarinoiden lukijana ja kirjoittajana.
Samaan aikaan aviomies Markku Impiö sävelsi ja sanoitti tulevan albumin kappaleita.
Suuri läpimurto koitti vihdoin vuonna 1993 julkaistun Tuulten viemää -albumin myötä. Tuulten viemää -levystä tuli kaikkien aikojen seitsemänneksi myydyin albumi Suomessa.
Kirjassa kerrotaan myös laulujen taustoista ja studiotyöskentelystä. Myös värikkään kuviot eri levy-yhtiöiden ja yhteistyökumppanien kanssa saavat tilaa.
Tuulen viemää -levyn singlestä Kuka keksi rakkauden tuli jättihitti. Kappaletta tehtiin pitkään ja harkiten.
”Biisiä oli jo käyty läpi perhepiirissä, ja aluksi Kaija oli kavahtanut sen iskelmällistä otetta. He olivat kuitenkin päättäneet jatkaa kappaleen kehittämistä. Markun mielestä melodia oli koko lailla kunnossa, vaikka laulun rakenne olikin hieman erikoinen. Laulussa ei esimerkiksi ollut lainkaan kertosäettä. Sellainen on popkappaleelle melkoinen kuolemansynti, mutta Markun mielestä tämän laulun piti mennä juuri niin. Kertosäe olisi katkaissut soljuvan poljennon. Jälkikäteen Markku on tutkiskellut asiaa ja päätynyt siihen, että tämä kappale on poikkeus koko hänen tuotannossaan. Hänen kaikissa muissa sävellyksissään on selvästi esiin ponkaiseva kertosäe.”
Vaikka Kaijan ja Markun elämä oli muuttunut todesta saduksi, tosielämä muistutti lähinnä Köyhälän lapsia, kirjassa todetaan.
”Pelkästä tähteydestä ei makseta, ja levymyynnistä koituvat palkkiot tulivat tuskallisen pitkällä viiveellä. Keikkoja ei vielä juurikaan ollut, ja muutamista esiintymisistä kertyneet rahat menivät velkoihin.”
”Perheen vähistä tai lähes olemattomista rahoista iso osa kului Kaijan esiintymisvaatteisiin, sillä pitihän tähden näyttää tähdeltä…. Lapsi sen sijaan oli puettu sukulaisten lahjoittamiin vanhoihin rääsyihin. Alle kaksivuotiasta lasta se ei tietenkään harmittanut, mutta aikuisilta yhdistelmä keräsi katseita. Tai siltä Kaijasta ainakin tuntui.”
Kaija Koo avautuu myös sairastumisestaan kolmekymppisenä. Vahvat pelkotilat valtasivat hänen mielensä niin, ettei hän pystynyt lähtemään kotoaan. Artistin ura näytti olevan ohi. Hän katosi julkisuudesta miltei seitsemäksi vuodeksi
Hän kertoo avoimesti pitkästä avioliitosta Markku Impiön kanssa. He olivat loistava työpari musiikissa, mutta perhe-elämä ei toiminut. Lisäksi alkoholi oli koko ajan kasvava ongelma puolisolle. Kirjan mukaan perimmäiset ongelmat liittyivät kommunikointiin tai pikemminkin sen puutteeseen.
”He eivät oikeastaan koskaan oppineet ymmärtämään toisiaan. Vaikka Markku kirjoitti valtavan määrän ihania rakkauslauluja, heidän avioliittonsa oli tunneilmaisultaan kuin Saharan autiomaa. Ongelma ulottui myös avioelämän fyysiseen puoleen. Saattoi kulua kuukausia, ettei aviomies koskettanutkaan vaimoaan.”
Kaijan ja Markun yhteistyö oli jatkunut jo 12 vuotta. Hittejä ja ikivihreitä oli syntynyt, mutta nyt runsaudensarvi oli ehtymässä. Kaiken lisäksi 2000-luvulla puhalsivat uudet tuulet. Pariskunta otti avioeron katkerien vaiheiden jälkeen.
Kaija Koo nautti elämästä vapaana naisena. Hän kertoo kirjassa miessuhteistaan ja muutamista tilanteista, joissa hekuma vei voiton.
”Toisen kerran Kaija oli myöhäisellä iltakävelyllä miesystävänsä kanssa puistossa. He pysähtyivät varjoisaan paikkaan suurten vaahteroiden katveeseen. Ja sitten kävi niin kuin Kaijan 1990-luvulla rahapulassa kirjoittamissa eroottisissa »Siniset kirjeet» -tarinoissa: intohimon laineet loiskahtelivat ja niin edespäin.”
Vuonna 2010 Kaija Koo levytti Apulannan Toni Wirtasen tekemän Vapaa-kappaleen. Se käynnisti uuden nousun. Kirjassa päästään myös Vain elämää -ohjelman ja konsettien kulisseihin.
Kaija Koon suuri päivä koitti joulukuun 5. päivänä vuonna 2015. Alkamassa oli ensimmäinen oma jättikonsertti Hartwall Arenalla.
”Kello tuli kahdeksan, ja alkukappale pärähti soimaan. Kaija lähti sovitusti Kaisa Niutasen eskorteeraamana astelemaan suunniteltua reittiä lavalle. Lavasteiden kanssa olikin tullut jokin sekaannus, ja tie oli tukossa. »Menkää toiselta puolelta», joku huusi, eikä auttanut muu kuin kääntyä ympäri ja lähteä osoitettuun suuntaan. Kaija näki ympärillään pelästyneitä ilmeitä ja kuuli hätääntyneitä huutoja, mutta keskittyi toistelemaan itselleen »kävele ihan rauhassa, kyllä tästä selvitään». Hän tiesi, ettei voinut yrittää kiirehtiä, sillä konsertin avauskappaleeksi oli valittu a cappella -versio »Kuka keksi rakkauden» -klassikosta. Se tarkoitti, että puuskuttaa ei saanut, ei yhtään. Kaija käveli keppi tukenaan pitkän kujan toiselle sivustalle, ryömi lavasteiden ali lavalle ja aloitti konsertin.”
Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Kaija Koo – Taipumaton. Kuuntele näyte äänikirjasta täältä.
Jouni K. Kemppainen (s. 1962) on Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen pitkäaikainen toimittaja. Kemppainen on kirjoittanut lukuisia tietokirjoja, muun muassa teokset Arto Paasilinnasta ja Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeestä.
