Demolition ★★★☆☆

demolition

Demolition. Ohjaus: Jean-Marc Vallée. PO: Jake Gyllenhaal, Chris Cooper, Naomi Watts. 96 min. K12. 2015.

Jean-Marc Valléen ohjaama Demolition romuttaa väkivaltaisesti mielikuvia surun murtaman mielen kaoottisuudesta. Onhan näitä nähty, hulluuteen ja väkivaltaan asti liukuneita tarinoita. Demolition onnistuu arvaamattomalla ja unenomaisella, jopa absurdilla otteellaan alleviivaamaan jotain yleispätevää surun aiheuttamasta aivomyrskystä. Demolition vie päähenkilönsä aivoitukset astetta pidemmälle ja kuten usein, matka sisimpään on loppupeleissä tärkeämpi kuin itse lopputulos. Elokuvan päänimi Jake Gyllenhaal on elokuvan kuvauksissa saanut purkaa patoutumiaan. Surun lukkoon ajama hahmo moukaroi jopa talonsa puolittain nurin.

Demolitionin päähenkilöt eivät ole kiiltokuvia tai edes kovin miellyttäviä ihmisiä. Jake Gyllenhaal esittää Nightcrawlerista tuttua tunteettoman oloista tyyppiä, joka ahertaa valkokauluspomona innotonta työtään appiukkonsa firmassa. Vaimoa kohtaan rakkauden tunteen ovat vain sanoja. Isäpappaa esittävä Chris Cooper ei pidä vävystään ja tuo sen ilmi. Mies on muutenkin lievä öykkäri. Myös Naomi Wattsin rooli Gyllenhaalin laastarisuhteena on hahmona kaukana ”vuoden äiti” -tittelin saajasta. Ei edes leffan alussa kolarissa menehtyvä Gyllenhaalin vaimo (Heather Lind) ole mikään enkeli. Vaimon kaapista löytyy ilkeästi irvistävä luuranko. Ohjaaja Jean-Marc Vallée on tuttu mies leffojen takaa kuten Dallas Byers Club ja C.R.A.Z.Y. Miehellä on taito pyöritellä hieman vinoja henkilöhahmoja. Kun käsikirjoituskin ohittaa ennalta arvattavat kohtaukset pitäen katsojan jatkuvassa jännityksen tilassa, Demolition on ”totta vain unta” -tasolla liikkuva akuutti selvitymistarina ja sairaskertomus.

Vaimon kuoleman jälkeen Gyllenhaalin esittämä konttorirotta huomaa ettei osaa surra, hän ei ehkä koskaan rakastanut. Tunteiden patoaminen aiheuttaa vastareaktion – mies alkaa havainnoida maailmaa erilaisin silmin. Entinen tuntuu turhalta. Huomio kiinnittyy yksityiskohtiin. Asiakaspalautekirjeiden avulla hämmentynyt mieli alkaa purkaa tunteitaan. Asiakaspalvelussa kirjeet lukeva hämmentyy, kiinnostuu ja lopulta alkaa erikoinen laastarisuhde, jossa kaksi kolhittua yrittää miettiä mitä, miksi ja milloin. Gyllenhaalin pakkomielle asioiden purkamisesta saa valtavat mittasuhteet – jääkaapista siirrytään yhä suurempiin kokonaisuuksiin. Lopulta kaatuu talon seinä. Laastarisuhteen mukana tuleva teinipoika on angstisuudessaan oiva seuralainen vastuuttomasti ja estottomasti toimivalle päähenkilölle. Uutta minää tässä rakennetaan ja vanhaa puretaan, se on elokuvan tarkoitus mutta sen keksiminen kestää päähenkilöltä puolitoista tuntia.

Gyllenhaal on roolissaan mainio. Alun vahanukkemainen tunteettomuus väistyy tarinan edetessä ja tunnetiloja läpikäydään laajalla skaalalla. Naomi Watts on roolinsa edellyttämällä tavalla vaikeasti hahmotettava. Teinipoikaa esittävä Judah Lews tekee vaikuttavan roolityön seksuaalisuuttaan etsivänä villinä miehenalkuna. Demolition vetää johtopäätöksenä kireälle ja yksityiskohdat hyppivät silmille mutta absurdien huomioiden keskellä on oltava kaiken aikaa varuillaan. Demolition ei ole kaunis elokuva mutta se on vaikuttavan pimeä välähdys tarinasta, joka voisi olla totta.

J.A.Kaunisto

Elokuva katsottavissa Elisa Viihteessä.

 

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone