Samuli Valkaman ohjaama Elisa Viihteen alkuperäissarja Maanantai lupaa outoja juttuja, harmaan ja mustan huumorin eri sävyjä sekä arkiset tilanteet päälaelleen keikauttavaa yllätyksellisyyttä.
Lupaus pidetään. Maanantai tarjoaa kuuden reilun 20-minuuttisen jakson verran mielikuvitusta ruokkivia ideoita, oivaltavia älynväläyksiä, outoja yksityiskohtia, yllättävyydessään huvittavia sekä tunnelmiltaan herkullisia hetkiä.
Lisäksi luvassa on loistavia näyttelijäsuorituksia, ripeää juonenkuljetusta, terävää leikkausta sekä iskeväksi hiottuja käsikirjoituksia.
Jos muistat Markus Kajon eli Kettusen 80-luvun lopulta 2000-luvun alkuun jatkuneet monet televisio-ohjelmat, Maanantain voi kokea olevan selvässä sukulaisuussuhteessa Kettusen outojen huomioiden ja vääräleukaisen tyylin kanssa.
Ennakkokatselun perusteella sarjan tyylikeinojen kirjo vaihtelee draamapainotteisesta outoudesta hyvinkin mustan huumorin kautta suorastaan Hämärän rajamailla -henkiseen tunnelmaan. Pohjavire on kuitenkin jokaisessa lyhyessä erikoisessa enemmän tai vähemmän komedian lokerossa. Kaikki tarinat alkavat vanhan viikon kääntyessä maanantain puolelle – lumous haihtuu tai kirous ottaa vallan!
Ensimmäisessä jaksossa ”Naama” tartutaan virhettä seuraavan katumuksen lieveilmiöihin. Jarkko Niemen esittämä Mikko eksyy pettämisen polulle, vaikka hääkellot jo kilkattavat. Saara Kotkaniemen esittämän Reetan järkytykseksi sulhasen naama alkaa pikselöityä – ilman mitään järjellistä syytä. Jaksossa yllättää lähestymistapa – Mikko ei asiasta niinkään järkyty, sillä mies tietää syyn olevan todennäköisesti vaietussa pahuuden teossa. Sen paljastuminen on pahempi paikka kun pikselöitynyt naamavärkki! Näyttelijäsuorituksista mieleen jää erityisesti pettämispuuhien toista osapuolta esittävä Niina Koponen, hölmistynyt lääkäri Ilkka Forss ja kaiken ymmärtävä pappi Teijo Eloranta.
Naama ei vielä räjäytä pankkia. Toinen jakso ”Herra Hemmo” lähtee edellistä mystisimmille vesille. Vahvasti draamapainotteinen nuoren miehen kasvutarina saa rinnalleen Hämärän rajamailla -tyyppistä ilmapiiriä. Amos Brotheruksen esittämä nuorukainen kipuilee ensirakkauden ja aikuistumisen harmaalla vyöhykkeellä. Kotona vanhempien välillä rakkaus on raskasta ja varsinkin kirjaa kirjoittavan isän normielämästä irti oleva arki on kaukana siitä tavallisesta tarinasta. Mystisen kulman tarinaan tuo lapsuuden tukena ja turvana toiminut Herra Hemmo, joka ei halua jäädä lopullisesti sivuraiteelle. Tarinassa nuoret näyttelijät tekevät loistavaa työtä mutta show’n varastaa käsittämätön Janne Reinikainen, jonka luonnostelemassa todellisuudesta irti olevassa kirjailija-isässä olisi ainesta kokopitkän elokuvan aiheeksi.
”Näkymätön” – kuinka moni on joskus tuntenut itsensä näkymättömäksi? Tärkeässä asemassa oleva tärkeä pomo (Antti Virmavirta) on jäämässä eläkkeelle. Edessä on enää eläkkeellejäämiskahvitus. Yllättäen pomo huomaa muuttuneensa näkymättömäksi ja ymmärtää niin käyneen myös monelle muulle – vuosikymmeniä aikaisemmin. Näkymättömyydessä on myös hyviä puolia, joista työpaikan muut työntekijät saavat poikamaisen villejä näytteitä. Hulvaton idea onnistuu yllättämään vielä loppuratkaisullaan. Pisteet kerää Virmavirran lisäksi mainio Ulla Tapaninen.
”Kakadu” on anarkistisuudessaan Maanantai-sarjan ehdoton helmi. Uskomaton tarina etenee hämmentävän sujuvasti ilman selittelyitä. Sairaanhoitajan lemmikki-papukaija on outo tapaus. Lintu juttelee enemmän kuin lääkäri määrää. Julia Lappalaisen esittämä nuori Kerttu huolestuu työtoverinsa kohtalosta – yksinäisen naisen seurana on vain puhuva kakadu. Kertun päätös auttaa yksinäistä naista kääntyynkin nurinkurin – kumpi apua kipeämmin tarvitsee? Kertun kohtaaminen suulaasta ja tiukkoja mielipiteitä omaavasta linnusta on välitön klassikko. Lintu laukoo tiukkoja kommentteja ja lopulta Kertulle selviää linnun olevan itsetuhoinen. Verinen lopputulos on päättömässä dramaattisuudessaan mustan huumorin riemukulkua. Mitä sitten tapahtuu, se kannattaa katsoa. Tarinan pisteet korjaa ehdottomasti kakadu nimeltään Jorma, joka operoi käsikirjoittaja Melli Maikkulan äänellä.
”Laupias Samu” tuo lähiöelämään yllättävän vieraan parin vuosituhannen takaa. ”Isosta Kirjasta” tuttu mies on hieman liian hyvä ollakseen totta – ja mies vieläpä oppii lähiön tavoille yllättävän nopeasti. Voisi jopa väittää, että sopeutuminen on turhankin perusteellista. Jussi Vatasen herkullisesti ja rennnosti esittämä vieras on aivan kunkkutyyppi. Lotta Lindroosin esittämä puumamainen yksinhuoltaja-äiti on myös mainio tuttavuus.
”Miss isin tyttö” ottaa genrelokerokseen myös Hämärän rajamailla -tyylisen jännityksen – rajulla huumorilla vahvistettuna. Varo mitä toivot – se saattaa toteutua. Tällä kertaa toteutuu missikisassa toiseksi jääneen toive. Toiveella on kuitenkin seurauksensa. Lopulta myös missihaaveen taustalla vahvasti vaikuttava, omia tavoitteitaan ajava isä joutuu tilinteon eteen. Jakson näyttelijöinä loistavat Aamu Milanoff sekä Taisto Oksanen. Missikuvioista tutun Shirly Karvisen kauneus pilataan pätkässä perusteellisesti.
Maanantai-sarjan kuusi jaksoa eivät selittele tai pureksi tarinoita valmiiksi. Tulkinnoille jää tilaa mutta käsikirjoitus pitää huolen, ettei katsojalle tule huijattu olo. Terävä leikkaus varmistaa sen, ettei tarinoiden äärellä ei ole pelkoa pitkästymisestä.
Maanantain jaksot julkaistaan 12.8. alkaen yksi kerrallaan – tietysti maanantaisin. Kaikki sarjan jaksot ovat katsottavissa Elisa Viihteen Aitio-ohjelmakirjastossa 16.9.2019.
Lue myös:
