Terminator Genisys. Ohjaaja: Alan Taylor. Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Emilia Clarke. 125 min. K-12
James Cameronin ohjaamat ja käsikirjoittamat Terminator – tuhoaja (1984) ja Terminator 2 – Tuomion päivä (1991) ovat erinomaista scifitoimintaa toisin kuin jatkoksi syntyneet Terminator 3: Koneiden kapina (2003), Terminator – Pelastus (2009) ja tv-sarja Terminator: Sarah Connorin aikakirjat. Terminator Genisys on viimeksi mainittuja parempi mutta tekemättä sekin olisi saanut jäädä.
John Connor (Jason Clarke) lähettää vuonna 2029 Kyle Reesen (Jai Courtney ) vuoteen 1984 suojelemaan Sarah Connoria (Emilia Clarke) tuhoajarobotilta, jonka tarkoituksena on tappaa Sarah ennen Johnin syntymää. 1980-luvulla odottaa kuitenkin uusi aikakone, jolle hypätään vuoteen 2017.
Sekavalla aikajanalla heilutaan miten sattuu, rinnakkaiset maailmat risteävät ja menevät päälletysten, ja muutenkin touhu on sekavaa. Tv-sarjojen ohjaajana tunnetun Alan Taylorin tausta näkyy toimintakohtauksissa, jotka ovat kankeita ja puuduttavia eivätkä hyödynnä ison kankaan mahdollisuuksia. Taylorin palkkaaminen noudattaa kuitenkin Hollywoodin trendiä, jossa kassamagneettien jatko-osat annetaan tuntemattomien tai genren ulkopuolelta tulevien ohjaajien työharjoittelupaikaksi.
Terminator Genisyksen alussa on 1980-luvun toimintaelokuvien henkeä, mutta ilo jää lyhytaikaiseksi. Tylsä ja persoonaton tekele viljelee viittauksia kahteen ensimmäiseen Terminator-elokuvaan, mutta kuten Jurassic World ja Hobitit osoittivat, pelkkä fanien nuoleskelu ja nostalgia eivät tee elokuvasta kiinnostavaa.
CGI näyttää halvalta ja vanhanaikaiselta, tosin osittain sen vuoksi, että elokuva pyrkii toistamaan kahden ensimmäisen Terminatorin kuvastoa lähes sellaisenaan. Parhaiten toimii kohtaus, jossa Arnold Schwarzeneggerin esittämä T-800 tuhoaa nuoremman itsensä.
Terminator kytkeytyy Schwarzeneggeriin niin vahvasti, että hänen läsnäolonsa on perusteltua. Kutistunut ja harmaantunut ulkomuoto liitetään vertauskuvallisesti vanhentuneeseen koneistoon, joka kaipaisi lisää öljyä ja ohjelmistopäivityksen. Uudessa vaihtoehtotodellisuudessa T-800 on muuttunut ”Papaksi”, isoisämäiseksi lastenlikaksi, johon Sarah on syvästi kiintynyt. Huumori on miltei yhtä kankeaa kuin Schwarzeneggerin puhe, mutta välillä se myös osuu kohteeseensa.
Myös Cameronin Terminatorit olivat humoristisia, mutta niissä koneet olivat pelottavia vihollisia ja tulevaisuus uhkaava. Genisyksessä tyyli on campimpi, ja Schwarzeneggerin lisäksi hupia suo etenkin J. K. Simmons pienessä roolissa, joka kommentoi juonen typeryyttä. Ajallemme tyypillinen itseironia tuntuu tympeältä ja helpolta tavalta sivuuttaa tosiasia, etteivät tekijät ole keksineet mitään uutta.
Juonellisesti elokuva ei tarjoa juuri yllätyksiä, ja niistäkin suurin paljastetaan jo trailerissa. Reesen ja Sarahin välille rakennetaan romanttista vihanpitoa ja miehen ja T-800:n välille kankeaa jännitettä. Hahmot ovat yhdentekeviä ja dialogi on saippuasarjamaista, eikä ihmiskunta muutoinkaan vaikuta pelastamisen arvoiselta.
J. K. SILVENNOINEN
