Mean love on Lontoossa, Englannissa syntyneen Ahmed Gallabin eli Sinkanen viides studioalbumi. Minulle täysin uusi tuttavuus julkaisi ensimmäisen levynsä jo vuonna 2007. Sinkane sekoittelee musiikissaan taidokkaasti krautrockia, free jazzia sekä funkkia. Onpa mukana vielä ripaus myös reggaeta ja latinorytmejä. Tämä on sitä ns. maailmanmusiikkia parhaasta päästä. “Pehmeämpää kuin voi, terävämpää kuin veitset”, näin albumia kuvaillaan promolevyn takakannessa. Tuo kertoo paljon. Sinkanen laulusoundi tuo mieleen ainakin Marvin Gayen sekä Curtis Mayfieldin. Tämä yhdistettynä teräviin biiseihin on toimiva yhdistelmä.
Mean loven paras kappale kuullaan heti alkuun. How we be on muhkean basson sekä Sinkanen hunajaisen laulun huikea yhdistelmä josta ei tarttuvuutta jää puuttumaan. Yksi edellisen vuoden parhaita biisejä ehdottomasti. New name sekä Yacha kamppailevat levyn parhaan biisin tittelistä häviten aloitusraidalle vain täpärästi. Young trouble tarjoaa niitä reggae- ja Moonstruck niitä latinovivahteita. Menevien kappaleiden rinnalla Sinkanen uusimmalla kuullaan myös poski poskea vasten -materiaalia. Illan viimeisiä hitaita on tarjolla useampikin. Hunajainen lauluääni tekee niistä entistäkin siirappisempia mutta minkäänlaista sokerihumalaa ei ole missään vaiheessa havaittavissa. Ei siis makeaa mahan täydeltä vaan juuri sopivasti.
Mean love oli lähellä päätyä omalle vuoden 2014 parhaat levyt -listalleni jääden pois aivan viime metreillä. How we be pääsi kuitenkin mukaan vuoden parhaiden biisien listalle. Tämäntyyppinen maailmanmusiikki on kovassa nousussa omassa soittimessani pyörivien levyjen joukossa. Tässä musiikissa vain on jotain kiehtovaa. Laulun, basson ja tietysti biisien lisäksi Mean lovella viehättävät monipuoliset ja iskevät puhaltimet. Sinkanea saa myös vinyylinä. Pitääpä poiketa taas kerran levykauppaan.
Petri Kipinä
