Turkulaisen Svart Recordsin julkaisema ja suomalaisen superkokoonpanon esittämä Mantereelle on yksi viime aikojen mielenkiintoisimmista albumeista. Riitaojan riveissä vaikuttaa monta tuttua nimeä suomalaisen populaarimusiikin kentältä. Laulussa vuorottelevat Vuk sekä Janne Westerlund. Rumpalina häärii Affe Forsman. Biiseistä vastaavat Antti Hämäläinen, Arttu Tolonen sekä Arimatti Jutila. Suuri osaamisen taso kuuluu lopputuloksessa. Tumma hiiviskely sekä verkkainen kiireettömyys luovat aavistuksen uneliaan sekä odottavan vaikutelman. Americanaksikin tätä voinee kutsua? Riitaoja viettelee mukaansa hitaasti mutta varmasti.
Levyn laulujen hahmoilla ei mene erityisen hyvin. Toisella on kyynärpäät ja polvet pahasti ruvella, toinen on menossa lusimaan. Toisaalla talo on tyhjä ja se mitä kerran tapahtui ei saa tapahtua enää uudelleen. Yleistunnelma albumilla on tumma ja hypnoottinen mutta ahdistavuuteen asti ei kertaakaan mennä. Mantereelle ei avaudu helposti mutta sen tunnelmaan pääsee paremmin ja paremmin sisään useamman kuuntelukerran jälkeen. Hitaasti kypsyvät kappaleet tarjoavat mielenkiintoisia, persoonallisia lyriikoita sekä säveliä. Joose Keskitalo sekä 16 Horsepower ovat nimiä jotka on mainittu Riitaojan musiikkia kuvailtaessa. Mantereelle on yksi parhaista tunnelmalevytyksistä vähään aikaan.
Kahden laulajan käyttö on onnistunut ratkaisu. Molempien äänet sopivat tällaiseen musiikkityyliin mainiosti. Westerlundin karheus sekä Vukin sisimpään osuva tulkinta aiheuttavat miellyttävää kihelmöintiä kehossa. Vähän matkaa vielä on tehokas avaus LP -levylle. “Vähän matkaa vielä ja tiedän että koskaan palaa en” laulaa Vuk tai oikeastaan lausuu. On heti selvää missä tunnelmissa tällä älppärillä liikutaan. Muita suosikkejani ovat Hengitän sekä upea murhaballadi ja levyn nimibiisi Mantereelle. Solisteista äänessä enemmän on Westerlund. Jatkossa kaipaisi tasaisempaa jakoa. Mantereelle on tiivis paketti jolle ei heikkoja hetkiä osu. Tasaisuus on tällä kertaa hyve ja tunnelma imaisee mukaansa.
Petri Kipinä
