New Yorkista kotoisin oleva levoton meteliorkesteri Pyrrhon jatkaa toisella kokopitkällä albumillaan The Mother Of Virtues hyvinkin koukeroisen avantgarde-metallin parissa. Bändin death/grind/avantgarde/post metal/extreme/noise/progesekoitus on ennenkaikkea hämmentävä kokoelma hyvinkin vaihtelevaa äänimaisemaa – ääripäät ovat etäällä ja vieläpä aivan eri genrelokeroissa.
Dillinger Escape Plan, Fuck The Facts, Cobalt ja vaikkapa Ulcerate voi heittää jonkinasteiseen vertailuun. Vaikka Pyrrhon lataa välillä tiskiin grindcoret ja blastbiitit, bändi ei missään nimessä ole Cryptopsyn kaltainen äärimmäisen aggressiivinen raivopää. Totaalinen sekopää kuitenkin!
Pyrrhon on pahimmillaan pelkkää kakofoniaa ja äänisaastetta. Kuin tuplanopeudella etenevä Meshuggah. Toisaalta, kun bändin äärimaisemasta saa otteen, kyyti on kovaa ja tinkimätöntä. Allekirjoittanut joutui kuitenkin muutaman siivun kohdalla nostamaan kädet pystyyn – ohi menee niin että viheltää.
Omaa sietokykyään voi kokeilla äärimmäisillä noise-menopaloilla kuten Implant fever ja Invisible injury. The parasite in winter ottaa progressiivisemman lähestymistavan. Sleeper agent on todellinen hakkuukone. Rauhallisemmasta äänimaalailusta esimerkkinä toimii painajaisunta kuvittava Eternity in a breath.
Pyrrhon ei päästä helpolla. Tinkimättömästä asenteesta pitää ehdottomasti jakaa isoa kättä. Bändin kaaosteoria vaatii kuitenkin oman tyylisuuntansa laajan oppimäärän hallinnan. Vähemmän asiaa harrastaneille on luvassa vain päänsärkyä.
