Provinssin suurin yllättäjä oli Limp Bizkit: ”Fred Durst ei ollut lainkaan maineensa veroinen… suomalaisilta pyydettiin jopa anteeksi”

Provinssia juhlittiin viikonloppuna Seinäjoen Törnävänsaaressa. Kolmipäiväisen festivaalin kokonaiskävijämäärä nousi 73 000:een ihmiseen.

Festivaalin värisläiskiin ja suurin yllättäjä oli Limp Bizkit, jonka ylle puettiin etukäteen mustan hevosen mantteli. Edellisellä Provinssi-visiitillään vuonna 2001 yhtye kielsi valokuvaamisen eikä suostunut tapaamaan edes levy-yhtiönsä edustajia.

Nyt lavalle asteli kohteliaita ja lämminhenkisiä ”naapurinsetiä”, jotka huomioivat suomalaisfaninsa erityiskiitoksin.

Tomi Asuintupa kirjoittaa keikasta seuraavasti. Mesta.netin kaikki Provinssi-raportit voi lukea täältä.

Jos vuosituhannen vaihteessa ihmisiä pompituttaneen nu metallin kärkikastista pitäisi nimetä eniten genren nousuun ja erityisesti tuhoon vaikuttanut yhtye, se olisi päälavalla viimeisenä soittanut Limp Bizkit. Paluuta tekevä yhtye oli todellinen villi hevonen, eikä Fred Durstin johtaman yhtyeen vastaanottoa härmäläisten keskuudessa ollut etukäteen helpppa arvioida. Los Angelesista 24 tuntia tänne ”in the middle of f*****g nowhere” matkustanut yhtye aloittikin keikkansa sillä yhden riffin toistolla ja yleisön huudatuksella, minkä useat muut yhtyeen toteuttavat vasta keikan loppupuolella. Varmistettuaan, että suomalaiset ymmärtävät englantia ja kehuttuaan vilpittömän oloisesti ympäristöä ja saamaansa vastaanottoa, keikka pääsi vihdoin alkamaan. My Generation, Rollin’, Break Stuff ja Nookie saivat yleisön villiintymään, eikä varsin punaniskamaisen miehen maineessa ollut Fred Durst ollut lainkaan maineensa veroinen. Liekö vuodet pehmentäneet muutakin kuin jäsenistön fyysistä olemusta, mutta bändi oli kovin kohtelias suomalaisia kohtaan. Bändi jopa pyyteli anteeksi presidenttiään ja toivotti hänelle My Way (or highway).

Bändin rennon olemuksen kääntöpuoli oli, että soittoa ei parhaalla tahdollakaan voinut kutsua tiukaksi, soundit sakkasivat ja bändi piti pitkiä suvantoja biisien välillä.

Keikan kohokohdaksi muodostui Full Nelson, jonka aikana yleisöstä nostettiin melkoinen velikulta laulamaan Fred Durstin kaveriksi. Suomalainen heilui kuin vanha tekijä lavalle heitetyt rintsikat päällään ja oli vaarassa jättää bändin varjoonsa. Keikan lopussa kuullun Behind Blue Eyesin aikana Fred Durst sai laittaa mikrofonin syhjään ja kuunnella laulun yleisön esittämänä. Viimeistään Mission Impossible -pastissi Take A Look Aroundin aikana oli selvää, että Apulanta taitaa olla uudella ep:llään taas ajan hermoilla: Make Nu Metal Great Again, Fred Durst kuuntelee.

Teksti: Tomi Asuintupa. Kuva: Tomi Palsa / Provinssi