Klassikkoesittelyssä 90-luvun vahvimpia suomalaiselokuvia – ”mukana yksi vastenmielisimmistä hahmoista”

Vuonna 1992 valmistuneessa draamaelokuvassa Tuhlaajapoika vankilasta vapautuva pikkurikollinen Esa (Hannu Kivioja) ajautuu painajaismaiseen väkivallan ja hallinnan verkkoon.  Masokistinen psykiatri (Esko Salminen) palkkaa hänet pahoinpitelemään itseään.

Veikko Aaltosen ohjaama Tuhlaajapoika oli aikakautensa vahvimpia kotimaisia elokuvia. Se sai neljä Jussi-palkintoa ja keräsi myös monia ulkomaisia elokuvapalkintoja.

Helsingin Sanomien kriitikko Helena Ylänen piti elokuvan valttikorttina sitä, että se on kaikkea vähän mutta ei mitään liikaa:

Vauhtiin päästyään Tuhlaajapoika on päällisin puolin jännäri, mutta Aaltonen ei jätä sitä hetkeksikään pelkästään jännäriaineksen varaan, jolloin heikot kohdat saattaisivat paljastua.

Hannu Kivioja (kuvassa) teki ensimmäisen ison roolinsa Rauni Mollbergin Tuntemattomassa sotilaassa näytellessään Riitaojan roolin. Tuhlaajapojassa hän sai näytellä ensimmäisen pääroolin.

Kolme faktaa:

  • Käsikirjoittaja Iiro Küttner sai sykäyksen tarinaan, kun hän käveli Helsingin rautatieasemalla ja ”yksi kundi tuli pummaamaan röökiä ja tarjoamaan rökitystä maksusta”.
  • Näyttelijälegenda Esko Salminen sai elokuvasta ensimmäisen Jussi-tunnustuksen (paras miessivuosa).
  • Salmisen kylmäävästi tulkitseman psykiatri Lindströmin hahmoa pidetään suomalaisen elokuvahistorian vastenmielisimmistä.

Tuhlaajapoika julkaistiin hiljattain DVD:nä ja nyt se on katstottavissa myös Elisa Viihteen vuokraamossa ja Aitio-ohjelmakirjastosta.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone