Kari Väänänen on esiintynyt pitkällä urallaan yli 120:ssa elokuvassa ja televisiosarjassa. Mesta.net tapasi konkarinäyttelijän Elisa Viiihteellä ensi vuonna julkaistavan Häräntappoase -sarjan kuvauksissa Pirkkalassa.
Väänänen on kokenut urallaan niin punaisten mattojen glamourin kuin kaatuneiden elokuvaprojektien tuomat pettymykset.
”Koko ala on muuttunut paljon urani alkuajoista. Ennen asiat saatettiin sopia suullisesti. Sanottiin, että palkkasi on tämä ja sillä hyvä. Nyt joka asiaa varten tehdään kirjallinen sopimus”, Väänänen vertailee.
Väänänen kertoo, että 1980-luvulla elokuvia tehtiin usein kaverimeningillä. Kuvauksiin saatettiin lähteä ilman varmuutta siitä, että tilipussiin kertyisi markkaakaan.
”Olen tehnyt monta elokuvaa ilmaiseksi. Ruuat ja pullat maksettiin kuvauspaikoilla, ja jos elokuvasta jäi voittoa tuotantoyhtiölle, niin jotain saatettiin maksaa. Ainakin Calamari Unionin ja Rosson teimme pelkästä tekemisen ilosta”, hän muistelee.
Rosso on Mika Kaurismäen vuonna 1985 ohjaamaa road movie , ja samana vuonna ilmestynyt Calamari Union hänen veljensä Akin toinen pitkä elokuva. Molemmat lukeutuvat kotimaisiin elokuvaklassikoihin.
Väänänen muistelee menneitä aikoja hyvällä mielellä. Omia elokuviaan hän ei ole katsonut yhtä poikkeusta lukuunottamatta.
”Niitä v-tuttaa katsoa, kun näkee itsensä hoikkana ja komeana”, Väänänen nauraa.
”Ainoa poikkeus on Rosso, jonka katsoimme Kaurismäen Mikan kanssa joku vuosi sitten. Täytyy sanoa, että elokuva on pitänyt pintansa ja kestänyt ajan hammasta. Rosso on yksi suosikkejani myös siksi, että koko projekti oli erittäin mieleenpainuva”, Väänänen kertoo.
Uransa toistaiseksi parhaaksi työkokemuksekseen Väänänen nimeää uusimman elokuvansa Mestari Chengin kuvaukset.
”Siellä oli todella hyvä fiilis. Oli liikuttavaa kuvata kohtausta lautalla keskellä Pallasjärvellä. Loirin Veskukin totesi, että nämä ovat hänen elämänsä parhaat kuvaukset.”
Väänänen toteaa, että iän myötä hän osaa nauttia työnteosta eri tavalla kuin nuorena.
”Ei vanheneminen merkitse sitä, että maailma muuttuu harmaaksi ja tylsäksi. Päinvastoin, tulee enemmän värejä. Elämä on mielenkiintoista”, konkari summaa.
