Henkesi edestä on näyttelijöiden elokuva – "Mari Rantasila tekee tuskasta lihaa ja verta"

Henkesi edestä. Ohjaus Petri Kotwica. PO: Laura Birn, Mari Rantasila, Eero Aho. 90 min. K-12. 2015.

Petri Kotwica on saanut kiitosta vahvoista draamoista kuten Koti-ikävä ja Musta jää. Henkesi edestä pysyttelee pienimuotoisena henkilötutkielmana suurten kysymysten – Raamatullisten aiheiden äärellä. Synti, anteeksianto, kosto, inhimillisyys. Isoja asioita, joita pyöritetään riipaisevasti mutta kovin ilmiselvästi ja vahvasti alleviivaten. Henkesi edestä on näyttelijöiden elokuva. Tuijottavat katseet ja kasvoja luotaavat lähikuvat asetetaan jalustalle. Kerronta on laiskaa mutta trillerin tunnusmerkit täyttyvät ja vauhtiin päästyään tunneruuvia kiristetään äärimmilleen. Keväinen Turku on myös onnistunut kulissi.

Kotwica toistaa jossain määrin Musta jää -elokuvan teemoja. Molemmissa elokuvissa vahva nainen varastaa show’n – Mustan jään kohdalla Outi Mäenpää ja Henkesi edestä -leffassa Mari Rantasila. Myös kosto ja valheellisilla vaikuttimilla kohteen lähipiiriin lyöttäytyminen luovat molemmissa tapauksissa ylimääräisen jännitteen ja alati kiristyvän tapahtumien verkon. Henkesi edestä kertoo kahden pariskunnan kohtalokkaan tarinan. On yliajo, jonka peittely aiheuttaa pahenevan moraalisen krapulan. Kun yliajaja pyrkii sovittamaan tekoaan tutustumalla uhrin kumppaniin, ollaan pettävällä jäällä. Moraalisen pohdinnan moottorina toimii alleviivaava yksityiskohta – viattoman miehen vihannekseksi kolkannut pariskunta elää papin ja kanttorin harmonista elämää. Pappi lipsuu nopeasti kaksinaamaisuuden synnin pauloihin. Eero Ahon esittämä Jumalan mies verhoutuu likaiseen valheiden kaapuun, ’minähän olen pappi’. Juuri synnyttänyt vaimo (Laura Birn) kärsii ja etsii sovitusta. Elokuvan lopun ’silmä silmästä, hammas hampaasta’ -tematiikka sopii ehkä kristilliseen aiheeseen mutta ei niinkään suomalaiseen yhteiskuntaan.

Raskassoutuinen ja pohdiskeleva elokuva keskittyy kasvoihin. Vuoropuhelu jää yllättävän hampaattomaksi. Pitkät moraalipohdinnat korvataan kärsivillä lähikuvilla ja kohtalokkaalla (klassisella) musiikilla. Laura Birnin kasvoista ja silmistä irtoaa roppakaupalla eksyneen väärintekijän kärsimystä. Yllätys on Mari Rantasilan vahva suoritus. Aluksi Rantasila vaikuttaa heikolta lenkiltä mutta vauhtiin päästyään hän dominoi kohtauksia. Rantasilan suorituksesta löytyy tasoja. Väkevä sairaalakohtaus, jossa Rantasilan roolihahmo hyvästelee rakkaansa viimeiselle matkalle, kamppailee pateettisuuden ja sydäntä riipaisevan täydellisyyden välimaastossa. Kyseisen kohtauksen jälkeen Rantasila on ilmiömäinen. Laura Birn jää armotta jalkoihin. Viimeiset puoli tuntia Birn tuijottaa tyhjin silmin kaukaisuuteen. Birnistä ei saada enempää irti mutta Rantasila tekee tuskasta lihaa ja verta.

Henkesi edestä ei tarjoa helppoa loppua. Elokuvan teemat pakottavat ajattelemaan mutta toteutus ei tuo syyllisyyden tematiikkaan mitään uutta. Tarinaa etenee ilman muutoksen mahdollisuutta kohti kliimaksia – pakkosovitusta tehtyjen tekojen ja seurausten kanssa. Vaikka ihmisen pienuus on läsnä monella tasolla, Henkesi edestä ei tukehdu syvällisyyteen. Ja iholle käyvä elokuva kannattaa katsoa jo pelkästään Mari Rantasilan väkevän roolisuorituksen ansiosta.

Henkesi edestä vuokrattavissa Elisa Viihteessä

Teksti: J.A. Kaunisto

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone