Harjoittelija. Ohjaus: Nancy Meyers . PO: Robert De Niro, Anne Hathaway, Rene Russo. 116 min. S. 2015.
Useita näppäriä romanttisia komedioita ohjannut ja käsikirjoittanut Nancy Meyers jättää Harjoittelija-filmillään romantiikan vähemmälle. Mitä nainen haluaa, Jotain annettavaa ja Pientä säätöä -leffoilla vahvan viihdyttäjän arvonimen ansainnut Meyers on ennenkin pyöritellyt elokuvissaan vahvoja mies/naispääosia. Robert De Niro ja Anne Hathaway muodostavat onnistuneen parivaljakon vaikka tällä kertaa ei romanssista puhuta. Meyers antaa molemmille tähdilleen aikaa loistaa ja vieläpä eri vaiheessa elokuvaa. Tarinan alkua dominoi De Niro mutta minuuttien edetessä Hathawaylle tarjotaan tilaisuus loistaa (ja vetistellä)
Juoni on simppeli. Voisi jopa sanoa että elokuva lähtee etenemään yllättävän sujuvasti teennäisestä alkuasetelmasta huolimatta. De Niro esittää mukavasti toimeentulevaa leskeä, joka 70-vuotiaana huomaa kaipaavansa elämäänsä kiintopistettä. ’Tarttis tehrä jotain’. Niinpä senioiri hankkiutuu menestyvän nettikauppaputiikin kolmekymppisen uraohjuksen (Hathaway) senioriharjoittelijaksi. Jaa että miksi, no kun hipsterifirmassa joku on keksinyt seniori-idean olevan ’viilee’. Vanhan koulukunnan patu on luonnollisesti kuin eri planeetalla nörttien ja muotinukeilta näyttävien hipstereiden maailmassa. Onneksi miehellä on tilanne- ja tunneälyä. Varsinkin nuoren johtajan elämä kaipaa solmujen avaajaa. Vuorokausi ei riitä työpaikalla ja kun kotona odottaa vielä lapsi ja rakkauden puutteessa kärvistelevä mies, ’paha ura, hyvä äiti’ -pohdinnat ovat suorastaan pakollisia. Ja tottahan aviomies etsii kylmään aviovuoteeseen lämpöä naapurista.
Voisi kuvitella tarinan etenevän napakan sanailun ja sukupolvien eroja ruotivien esimerkkien voimalla. Väärin. De Niron esittämä harmaahapsi laittaa tiukasti nuoren naisen ruotuun. Väärin. Ennemminkin seniori on läsnä ja vaikuttaa huomaamattomasti kulisseissa – on käytettävissä. Seniorille löytyy myös rakkautta, tosin eri naisen taholta (puumatar Rene Russo). Puolikkaan elokuvan verran soudetaan ja huovataan pomonaisen perhe-ja avio-ongelmien parissa. Tuossa vaiheessa De Niron esittämän ’old timerin’ rooli jää vain nenäliinan tarjoamiseen itkua tihrustavalle Hathawaylle. Leffan alku on De Niron – dynaamisella ja lannistumattomalla otteella miehestä tulee työyhteisön setä, pappi ja neuvonantaja.
Harjoittelija kaatuu liian väljään ajankäyttöön. On hyvä että tapahtumia kehitellään rauhassa mutta tyhjäkäynnin vaara on suuri. Lisäksi joukkoon on ripoteltu vaikeasti perusteltavia kohtauksia (esimerkkinä typerä tietokoneenryöstö-operaatio). Sentimentaalisuus menee paikoin yli. Hathawayn monologien päästessä valloilleen, De Niro unohdetaan vain pyörittelemään silmiään. Pääpari on kuitenkin hyvä. De Niro on yllättävän sympaattinen ja rento. Hathaway pääsee revittelemään kyynelkanaviaan. Juonen suuri puute on myös huippukohtien tasaisuus. Tarina alkaa, etenee ja loppuu, pateettisesti tietenkin. Kaikesta huolimatta elokuva on viihdyttävä ja hetkittäin huvittava. Myös sivurooleista löytyy virkistäviä välähdyksiä.