Ohjaus: Warwick Ross & David Roach. 75 min. 2013.
Red Obsession alkaa kuin mainoksena Ranskan Bordeaux’n viinialueen ainutlaatuisuudesta tai opetusvideona rypälejuoman valmistuksen haasteista kuten maaperän ja sään vaikutuksista sadon laatuun.
Luonnon asettamista rajoitteista siirrytään vaivihkaa toiseen viininvalmistukseen elimellisesti liittyvään seikkaan: rahaan. Kiinalaiset ovat viime vuosina hilanneet kalliimpien pullojen huutokauppahinnat tasolle, joka on pakottanut taloustaantumasta kärsivät perinteiset ostajat Yhdysvalloista ja Euroopasta katsojan rooliin.
Muutosta selitetään paitsi maailmantalouden tilalla myös kiinalaisten tasapäistävän politiikan tuhkasta nousseella uudella, individualismia korostavalla ajattelulla, taloudellisia riskejä pelkäämättömällä asenteella sekä länsimaisten luksustuotteiden palvonnalla.
Uusi markkina-alue on vahvistanut entisestään Bordeaux-viinien luksusleimaa, mutta samalla kehitys myös huolettaa viinien valmistajia. Osa jopa kieltäytyy täyttämästä aasialaisten valtavia tilauksia ja myy pullot mieluummin mahdollisimman monelle ostajalle.
Viiniä hankitaan nautittavaksi mutta myös keräilyesineeksi ja sijoituskohteeksi, ja Kiinassa kalleimmista viineistä on muodostunut statussymboleita. Viinejä hamstraavat miljonäärit vaikuttavat ihmisiltä, jotka yrittävät viinikellarinsa avulla pönkittää asemaansa ja ilmaista vaurauttaan. Jotain koomista on kohtauksessa, jossa erotiikkavälinetehtaan omistaja kehuskelee miljoonien eurojen viinikokoelmallaan samalla kun tuotantolaitos sylkee dildoja liukuhihnalta.
Kopioilta ja piratismilta ei voi välttyä, Kiinassa kun ollaan. Tyhjistäkin arvopulloista maksetaan satoja dollareita, sillä väärä sisältö on helpompi myydä aidossa paketissa. Kiinalaiset myös rakentavat maahansa kopioita ranskalaisista viljelmistä idyllisiä ja vanhoja jäljittelevine kartanoineen.
Toisaalta kiinalaiset ostavat perinteikkäitä viinitiloja Ranskasta ja käynnistelevät kotimaista tuotantoaan, jonka arvostus on kansainvälisestikin pikkuhiljaa kasvamassa.
Red Obsession ei lopulta kerro niinkään viinistä vaan avaa sen avulla yhden näkökulman tarkastella ihmisen järjettömyyttä, talouden ylikuumenemista ja geopoliittisen tasapainon muutosta. Samankaltaisen tarinan voisi kertoa tulppaaneista, asunnoista, osakkeista tai taiteesta.
Vastapainoa talouspuheelle tuovat viinin nauttimisen kokemuksellisuutta ja tarinallisuutta korostavat viinitilojen omistajien sekä viiniasiantuntijoiden ja -harrastajien puheenvuorot. Ristiriita kahden maailman välillä on kiinnostava; miljonäärien törsäilystä on henkisesti pitkä matka alkutuotannon pariin.
Moderni silkkitie Bordeaux’n viinitiloilta Kiinaan on visuaalisesti kauniisti kuvitettu, ja taustoituksesta vastaa Russel Crowen miellyttävän karhea ääni.
J. K. SILVENNOINEN