Anchorman 2: The Legend Continues. O: Adam McKay. PO: Will Ferrell, Steve Carell, Paul Rudd, David Koechner, Christina Applegate. 108 min. K-12.
Uutisankkuri: Ron Burgundyn legenda (2004) oli melko hauska, 1970-luvun uutismaailmaan sijoittuva komedia, jonka huumori rakentui kuvaamansa ajan miesyhteisön konservatiivisista arvoista ja näyttelijöiden vapaasta improvisaatiosta.
Yleisö ja kriitikot pitivät elokuvasta, joten on ihme, että jatko-osa ilmestyi vasta liki kymmenen vuotta myöhemmin. Samanlainen ihme on, että Anchorman 2: The Legend Continues (2013) on edeltäjäänsä hauskempi elokuva.
Muutoin se on tyypillinen jatko-osa, jossa on kaikkea hieman enemmän. Jopa ensimmäisen osan liioiteltu ja realistisen maailman odotukset rikkova uutiskanavien välinen taistelukohtaus on venytetty niin absurdeihin mittoihin, että mahdolliseen kolmanteen osaan vaaditaan jo ydinsota.
Miljöö on yhä 1970-luvun uutishuone. Lähtötilanteessa Burgundy (Ferell) menettää työpaikkansa vaimolleen ja ritarillisena miehenä toteaa, että vaimon on valittava joko hänet tai työpaikka. Laukut pakattuaan Burgundy päättää koota vielä kerran klassisen uutistiiminsä haastaakseen muut kanavat uudella viihteellisemmällä ja ympärivuorokautisella konseptilla.
Kaikesta näkyy, että näyttelijöillä hauskaa. Etenkin Steve Carell näyttelee välillä niin yli, ettei hänellä itselläkään tahdo pokka pitää. Jopa elokuvaan jätetyissä kohtauksissa vaikuttaa hetkittäin siltä, että näyttelijät ovat repeämäisillään tahattomaan nauruun.
Uutisankkuri: Ron Burgundyn legendassa riitti leikattua materiaalia niin paljon, että niistä koostettiin ”jatko-osa” jo samana vuonna. Nytkin DVD:lle on riittänyt runsaasti poistettuja kohtauksia, joista osa on hauskempia kuin elokuvaan päätyneet. Vastanäyttelijöiden raivokkaat naurut ovat kuitenkin pakottaneet leikkaajan tarttumaan saksiin.
Samalla kohtaukset avaavat tapaa jolla ovat syntyneet: useiden ottojen, leikkauksen ja vapaan improvisaation avulla. Esimerkiksi Burgundyn huomiosta taistelevien naisten välinen kissatappelu kestää elokuvassa vain hetken, mutta leikkaamaton kohtaus paljastaa, että kyseessä oli alun perin pitkä, kahden näyttelijän päänaukomis-battle.
On epäkiitollista antaa pisteitä näin ”epäelokuvalliselle” mutta hauskalle tuotokselle, joka muistuttaa improvisaatioharjoitusta tai epätasaista sketsikollaasia. Huumori rakentuu yhä vanhakantaisten ja sivistymättömien miesten sovinistisesta maailmankatsomuksesta, johon liittyvät entistä vahvemmin myös rasistiset ennakkoluulot; uutishuoneen musta naispomo herättää miestoimittajissa pelkoa ja hämmennystä. Anchorman 2: The Legend Continues tarkastelee myös satiirisesti nykyisen median viihteellistymistä ja yleisön kosiskelua.
Välillä kuulee tämän tyylisiä elokuvia haukuttavan sovinistisiksi. Se on sama kuin syyttäisi Hitler-pilakuvaa natsimyönteiseksi.
J. K. SILVENNOINEN
