Arvio: ”Dunkirk ei keskity niinkään sankaruuteen ja suuriin tekoihin kuin pelkoon, avuttomuuteen ja epätoivoon.”

Dunkirk. Ohjaus: Christopher Nolan. Pääosissa: Fionn Whitehead, Harry Styles, Aneurin Barnard, Kenneth Branagh, Mark Rylance, Tom Hardy. 107 min. K16.

Christopher Nolanin käsikirjoittama ja ohjaama Dunkirk on sotaelokuva, joka ei kuvaa liittoutuneiden voitonhetkiä vaan brittien kotirintamalla miltei kansallista häpeää herättänyttä evakuointioperaatio.

Kesällä 1940 Saksan hyökkäys Ranskaan oli edennyt aina Englannin kanaalille asti, ja satojatuhansia brittejä jäi nalkkiin lähestyvien natsien ja meren rajaamalle alueelle Dunkirkiin. Rannalle asti selvinneiden sotilaiden matka kotiin oli maantieteellisesti lyhyt mutta sitäkin vaikeampi näkymättömän vihollisen murjoessa saapuvia laivoja lentokonein ja sukellusvenein.

Dunkirk ei keskity niinkään sankaruuteen ja suuriin tekoihin kuin pelkoon, avuttomuuteen ja epätoivoon. Kuvatessaan yksilöiden pyrkimystä selvitä kaoottisen tuhon ja sekasorron keskellä se muistuttaa pikemminkin katastrofi- kuin sotaelokuvien perinnettä. Valinnat ja moraaliset kysymykset näyttäytyvät erilaisina yksittäisen rivisotilaan, pienen joukon tai kokonaisuudesta vastaavan upseerin näkökulmasta.

Evakuointioperaatiota katsotaan jalkaväen sotilaan (Fionn Whitehead), hävittäjälentäjän (Tom Hardy) ja siihen omalla huviveneellään osallistuvan siviilin (Marc Rylance) silmin. Tapahtumiin aukeaa näin paitsi kolme erilaista näkökulmaa myös kolme erimittaista ajanjaksoa: ilmaan sijoittuvat tapahtumat kestävät tunnin, siviilipaatin mukana seilataan päivä ja jalkaväen miesten epätoivoa kuvataan viikon ajan. Kolmen aikatason vuorottelu ja hetkittäinen lomittaisuus saattaa kuulostaa teennäiseltä kikkailulta mutta toimii sujuvasti.

Sotahistorian puristeille tuottanee iloa Nolanin pyrkimys autenttisuuteen, mikä näkyy muun muassa aitojen kuvauspaikkojen käyttämisessä. Lisäksi tietokoneilla luotujen erikoistehosteiden sijaan kohtauksissa on käytetty sodanaikaisia laivoja ja lentokoneita tai niiden replikoita sekä sadoittain statisteja.

Dialogi on riisuttu minimiin, mutta muuten ääniraita ei korvia säästele. Myös Hans Zimmerin musiikki korostaa ahdistavaa, vaaran ja sattumanvaraisuuden sävyttämää tunnelmaa.

Hoyte Van Hoytemanin kuvaus 65-milliselle filmille pääsee parhaiten oikeuksiinsa isolla kankaalla tai mahdollisimmn isolla televisioruudulla.

J. K. SILVENNOINEN

Vuokraa elokuva Elisa Viihtestä