Frank Millerin Sin City: A Dame to Kill For 3D. O: Robert Rodriguez & Frank Miller. PO: Mickey Rourke, Jessica Alba, Josh Brolin, Joseph Gordon-Levitt, Eva Green. 102 minuuttia. K-16.
Robert Rodriguezin Sin City (2005) oli intensiivinen ja visuaalisesti kiehtova, ilmestymisvuotensa kiinnostavimpiin kuuluva elokuva. Se siirsi sujuvasti valkokankaalle Frank Millerin luoman sarjakuvan, jossa naiset ovat kauniita ja kohtalokkaita ja miehet testosteronilla täyteen pumpattuja, tunneskaalansa yhdellä ilmeellä ilmaisevia tappokoneita. Vaikutelmaa amerikkalaisesta show-painista Raymond Chandlerin romaaniin siirrettynä vahvistivat lakoninen dialogi sekä elämän ja halvan viskin kolhimat kertojaäänet.
Jatko-osan venymisellä liki kymmenen vuoden päähän on hintansa, ja keskeisissä rooleissa vuonna 2005 nähdyt Brittany Murphy ja Michael Clarke Duncan ehtivät poistua keskuudestamme. Clive Owen tarpoo yhä elävien kirjoissa, mutta Dwight McCarthyn roolissa nähdään nyt Josh Brolin. Myös parin pienemmän roolin esittäjä on vaihtunut, ja Bruce Willis kummittelee taustalla kirjaimellisesti kuin Kuudennessa aistissa.
Siitä huolimatta näyttelijävalinnoissa ei juuri ole aihetta itkuun, etenkin kun Mickey Rourke on edelleen rujo, tappamisesta nauttivana Marv. Eva Green femme fatalena, joka tanssittaa miehiä langoissaan sairaan mielensä mukaan, ei kuitenkaan täysin vakuuta. Noidan lumovoima jää miesten järjettömän toiminnan ja karheiden kertojaäänten todistuksen varaan siitäkin huolimatta, että hänet nähdään elokuvassa useammin alasti kuin vaatteet päällä.
Frank Millerin Sin City: A Dame to Kill For koostuu kahdesta päätarinasta ja kahdesta lyhyemmästä, kokonaisuutta täydentävästä episodista. Mukana on myös kaksi uutta, Millerin elokuvaa varten kynäilemää kertomusta. Niistä paremmassa, The Long Bad Nightissa, Joseph Gordon-Levittin tyylilleen uskollisesti esittämä nuori ja uhmakas korttihai saapuu kaupunkiin haastaakseen sitä hallitsevan senaattori Roarkin (Powers Boothe). Fatalistinen ja ytimekäs jakso on elokuvan parasta antia, mutta valitettavasti kokonaisuus ei ole yhtä vahva. Etenkin toinen uusi tarina, Nancy’s Last Dance, erottuu joukosta epäedullisessa valossa.
Sin Cityn väkivaltaa ja seksiä tihkuva maailma on kyyninen, kova ja armoton paikka, jossa paha saa palkkansa seteleinä, ei metaforisesti. Frank Millerin Sin City: A Dame to Kill For on säilyttänyt lohduttoman tunnelman ja synkeän kauniin visuaalisuuden edeltäjänsä veroisesti. Mustavalkoisuuden äärimmilleen viritetyt kontrastit, voimakkaat tehostevärit sekä tussausta muistuttavat yössä viuhuvat valkoiset nuolet ja valkoisena virtaavaa veri toimivat edelleen.
Valitettavasti elokuva ei kestä toistoa yhtä hyvin kuin sarjakuva ja osa ensimmäisen Sin Cityn tuottamasta lumouksesta on väljähtynyt, vaikka Millerin ja Rodriguezin puhdasta tyyliä ja tunnelmaa hengittävä synnin kaupunki on yhä miellyttävä vierailukohde.
J. K. SILVENNOINEN
