Buffalosta saapuva meteliryhmä Every Time I Die jatkaa tinkimätöntä möykkäämistä jo seitsemännellä albumillaan From Parts Unknown. Ja millaisella albumilla! Kiekon taustapiruna on toiminut Convergen Kurt Ballou ja jälki on (ainakin allekirjoittaneen mielestä) bändin uran tiukinta metalcore/hardcore/mathcore-riekkumista. From Parts Unknown sivuaa monessa käänteessä Convergen meteliuniversumia – seikka, joka pelkästään lisää albumin painoarvoa.
Kiekon soundi on livemäisen raakaa ja selkeää, tukkoon ahdetusta metalliähkystä ei ole tietoakaan. Kitara on viiltävän terävää ja pistävää, rumpuihin on löydetty todella terävää iskua ja vokaaleissa läpikäydään aggressiohuutamisen ääripäät normivokaaleihin asti. Lopputulos on ilmavaa aggressiota. Decayin’ with the boys on skebasoundin osalta kuin System Of a Downia. Paikoin välähdyksinä kaikuu Rage Against The Machine. Overstayer riekkuu ja riehuu kuin The Dillinger Escape Plan. Hardcorejyrä Pelican of the desert ja sekopäisen eläväinen rähinäpala If the is room to move, things move ovat levyn ehdottomia huippuhetkiä. Pianonpimputuksella alkava noise-outoilu Moor saa viisun kuluessa lisä-arvoa tonnin painoisesta sludgevyörytyksestä. All structures are unstable tyhjentää aggressiopajatson, tosin bändillä on varaa heittää viisuun myös grungemaista kertosäettä! Levyn päättävä Idiot on kuin Converge veivaamassa Toxic Holocaust -coveria
Every Time I Die tekee kunniaa Convergen muotoaan muuttavalle meteliperinnölle. Bändin nykivän monimuotoinen möykkääminen ei tarraudu yksittäisiin lokeroihin, meno on samassa viisussa niin corea kuin koukeroista extreme metallia. Every Time I Die uskaltaa kokeilla mutta siitä huolimatta bändi ei sorru päämäärättömään ideoiden pallotteluun. From Parts Unknown testailee aggression eri puolia vapaasti hengittävällä otteella. Kun albumin yleissoundi on melkeinpä tiukinta mahdollista, kiekolle ei voi muuta kuin hehkuttaa ylisanoja.
