Ohjaaja: Kim Saarniluoto, Marko Röhr. 80 min. S.
Järven tarina on jatkoa kaikkien aikojen katsotuimmalle kotimaiselle dokumentille Metsän tarinalle (2012). Kerrontatapa, jossa vanhat uskomukset ja tarut yhdistyvät luonnon kiertokulkuun, on säilytetty samana, vaikka metsän siimeksen sijaan on sukellettu vedenhaltijoiden maailmaan.
600 kuvauspäivää, huipputekniikka ja maan parhaat kuvaajat ovat tallentaneet vuodenaikojen vaihtumista vesistöissämme ja niiden äärellä niin maalta ja ilmasta kuin vedenpinnalta ja sen alta.
Luontodokumenteille tyypillisen juonellisen tarinan ja eläinten personifikaation sijaan Järven Tarina on kollaasimainen kokoelma luontokuvia, johin kronologisuuden tunnun tuo vuodenaikojen vaihtuminen ja yhtenäisyyttä Antti Tuurin käsikirjoittama teksti. Parhaita ovat hetket, joissa kertojaääni hiljenee ja pelkät kuvat puhuvat, kuten kohtauksessa, jossa sinisiipi näyttäisi kiusaavan saimaannorppaa.
Dokumentin värimaailmaa rikkoo mielikuvaa humuspitoisista, sumeista vesistöistämme. Etenkin Suomen suurimmalla lähdealtaalla Hollolassa kuvatuissa kohtauksissa turkoosi vesi ja siihen siivilöityvä auringonvalo tuovat mieleen huomattavasti trooppisemmat maailmankolkat.
J. K. SILVENNOINEN
Järven tarina Elisa Viihteessä
Neljä pientä kappaletta joissa kaikissa alle kahdeksan lausetta. Ainakin tähdet näistä tekeleistä täytyisi ottaa pois. Nämä ovat enemmänkin jotain erittäin lyhyitä preview tyyppisiä hype/antihype -pätkiä. Arvosteluita nämä EIVÄT ole. Missä ovat päätoimittajat kun niitä tarvitaan. Nykyään julkaisuun asti valuu kaikenlaista kuraa.
Nämähän ovatkin nykyään Elisa Viihteen mainoksia. Sattumoisin linkki sopivasti ”arvostelun” alla, eikä yhtäkään oikeasti huonoksi arvioitua elokuvaa.