Kerro minulle jotan hyvää ★★☆☆☆

Ohjaus: Thea Sarrock. Pääosissa: Emilia Clarke, Sam Claflin, Janet McTeer, Charles Dance, Brendan Coyle. 111 min. S.

Will (Sam Claflin) on liikenneonnettomuudessa halvaantunut miljonääri, joka ennen liikuntakykynsä menettämistä kiersi maailmaa extreme-lajeja harrastaen ja naisia hurmaten. Nyt hän nyhjöttää päivästä toiseen pyörätuolissaan vanhempiensa linnamaisen talon nurkkia kyräillen. Mies, joka aiemmin eli kuin viimeistä päivää, odottaa, että viimeinen päivä todella koittaisi.

Willin henkilökohtaiseksi avustajaksi palkataan Lou (Emilia Clarke), työväenluokkainen, spontaani ja nauravainen hupakko. Tyylilaji huomioiden on selvää, että rakkauden liekki odottaa syttymistään samalla, kun korostetaan luokkaerojen, persoonallisuuksien ja elämänkatsomusten yhteensovittamattomuutta.

mebeforeyou_800c

Thea Sarrockin esikoiselokuva on häpeilemätöntä itketyspornoa, jonka käsikirjoitus tähtää vain maksimaalisen tunnekuohun herättämiseen. Käsikirjoituksen kaavamaisuus tekee tehtävän katsojalle vaikeaksi.

Kyynisen misantroopin ja elämäniloa pursuavan Loun rakkaustarina perustuu Jojo Moyesin menestysromaaniin, jonka pohjalta hän itse väänsi käsikirjoituksen. Kyseessä on yhdistelmä Koskemattomia (2012) ja Tähtiin kirjoitettu virhettä (2014), joiden kaavaa tarina seuraa tarkasti kuin kyseessä olisi matemaattinen yhtälö. Lipputulojen näkökulmasta se saattaa ollakin. Kliseisyys yritetään naamioida eettisesti monisyisellä lopulla, jonka käsittelytapa on syvällisen sijaan kevyt.

Ongelmallinen on myös elokuvan dynamoksi ja samastumiskohteeksi tarkoitettu Loun hahmo, jota Emilia Clarke tulkitsee väkinäisesti ilmehtien kuin allergisen reaktion saaneena. Jokaisen tunnetilan liioitteleva näyttelijätär tuntuu haluavan osoittaa kuinka erilaiseen rooliin kykenee mukautumaan kuin hänet maailmanmaineeseen nostaneena Game of Thronesin vakavana ja hillittynä Daenerys Targaryenina.

Loussa on paljon samaa kuin Mike Leigh’n Happy-Go-Luckyn (2008) Poppysta. Sally Hawkins onnistui kuitenkin yhdistämään hahmon raivostuttavaan tekopirteyteen ripauksen surua, mikä teki Poppysta toden ja sympaattisen. Clarken teennäinen ja puristettu suoritus puolestaan kadottaa juuri ne alueet, jotka Loussa ovat olennaisimmat, aitouden ja viattomuuden.

Sam Claflin sen sijaan onnistuu kohtuullisesti tehtävässään istua paikoillaan ja näyttää komealta.

J. K. SILVENNOINEN

Elokuva katsottavissa Elisa Viihteessä

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone