Ohjaaja: Michael Dougherty. Pääosissa: Adam Scott, Toni Collette, Emjay Anthony, David Koechner, Allison Tolman, Conchata Ferrell, Stefania Lavie Owen, Krista Stadler. 96 min. K-16.
Euroopan saksankielisillä alueilla on jo ennen kristillisen joulun leviämistä tunnettu tarina Krampuksesta, lapsia keskitalvella vainoavasta hirviöstä. Pyhän Nikolauksen varjona näyttäytyvä sorkkajalkainen ja sarvipäinen olento ei lahjo kilttejä vaan kiduttaa tuhmia lapsia ja on muutenkin jokseenkin sympaattinen hahmo.
Jostain syystä Krampus on aivan viime vuosina alkanut laskeutua myös angloamerikkalaisen populaarikulttuurin savupiipuista. Trendin aloitti Krampus: The Christmas Devil (2013), ja pelkästään viime vuonna ilmestyi peräti kolme Krampus-elokuvaa. Niistä Krampus: The Reckoning oli kömpelöhkö, pienen budjetin, suoraan videolevitykseen mennyt tuotanto, mutta episodimaisessa, kauhugenrejä yhdistelleessä kanadalaisessa A Christmas Horror Storyssa oli jo enemmän kunnianhimoa. Kovin paljon huonommaksi ei jää yllättäen Suomenkin elokuvateattereihin päässyt Michael Doughertyn ohjaama Krampus.
Käsikirjoittajana paremmin tunnettu Dougherty palaa samoihin tunnelmiin kuin onnistuneessa esikoisessaan, miltei kulttiaseman saavuttaneessa Trick ’r Treatissa (2007), joka oli komediallinen, pyhäinpäivänvieton ympärille rakentunut kauhuelokuva.
Kiireinen ihminen voi Krampusta katsoessaan toimia samoin kuin Watchmenin kohdalla eli lopettaa tuokion alkutekstien jälkeen – siinä vaiheessa on nimittäin jo nähnyt elokuvan parhaan kohtauksen. Miltei satiiriset ensiminuutit kuvaavat joulun vastenmielisenä ja irvokkaana kulutusjuhlana. Hidastuskuvissa kiihkon valtaan joutuneet ihmiset taistelevat väkivaltaisesti tavaratalon joulukrääsästä Bing Crosbyn It’s Beginning To Look A Lot Like Christmasin soidessa taustalla. Joulumielen sijaan ihmisten kasvoilta kuvastuvat perversiot, sadismi ja ahdistus.
Tämän jälkeen Krampus jähmettyy tavanomaiseksi kauhukomediaksi, jonka sadunomainen tarina muistuttaa joulumielen tärkeydestä. Toisiaan vihaavat sukulaiset viettävät joulua kuin urheilusuoritusta, mikä saa Joulupukille yhä kirjoittavan perheen pojankin menettämään lapsenuskonsa. Kun karvainen sorkkajalka saapuu paikalle, on riitaisen suvun yhdistettävä voimansa.
Weta Digital ja erityisesti Weta Workshop ovat tehneet erinomaista jälkeä muuttaessaan tutut jouluhahmot piparkakuista, tontuista ja lumiukoista lähtien riidanhaluisiksi riiviöiksi. John Danten perintö näkyy muutenkin vahvana.
Pohjois-Amerikan Krampus-villitys ei osoita laantumisen merkkejä; tänä vuonna on näillä näkymin luvassa ainakin kaksi sarvipäisestä joulupukista kertovaa elokuvaa.
J. K. SILVENNOINEN
