Veteraaninäyttelijä Robert De Niron tähdittämä minisarja Zero Day on noussut Netflixin katsotuimpien joukkoon meillä ja muualla. Menestys oli odotettua, sillä Robert De Nirolla on yhä haalistumaton tähtinäyttelijän sädekehä ja sarjan aihe on hyvinkin ajankohtainen. Tosin ajankohtaisuus on tietyllä tavalla kääntynyt sarjaa vastaan, sillä Trumpin hallinnon viimeaikaiset tempaukset ohittavat fiktion joka käänteessä.
Veteraani De Niro on päässyt näyttelemään USA:n ex-presidenttiä, joka nostetaan eläkkeeltä mahdollisimman epäkiitollisen mutta kansakunnan tulevaisuuden kannalta elintärkeän hankkeen johtoon. Tarinan lähtökohdat antavat vahvan odotuksen vetävälle jännärille: Yhdysvallat pimenee niin sähkön kuin tietoverkkojen osalta minuutiksi. Totaalinen blackout aiheuttaa onnettomuuksien sarjan ja yli 3000 amerikkalaisen kuoleman. Tapahtumaa seuraa kaikkien kansalaisten luureihin ilmestyvä viesti, joka kertoo jatkoa olevan tulossa. Kansakunta menee kyykkyyn ja istuva presidentti istuttaa kriisikomitean johtoon ex-presidentti Mullenin (De Niro). Komitea saa täydet kriisivaltuudet estääkseen uudet hyökkäykset ja selvittääkseen tekijät. Kapuloita rattaisiin lisää myös epäilys siitä, ettei Mullenilla ole enää kaikki Muumit konttorissa.
Sarja tarjoaa jännitystarinan lisäksi oivasti tilaa poliittiselle valtapelille ja juonittelulle. Sarjan seuraaminen pääasiassa jännitystarinana toimii huomattavasti paremmin kuin poliittinen puoli. Poliitiikan suhteen on jouduttu tekemään aivan liikaa kompromisseja. Sarjassa puhutaan maan jakautumisesta ja poliittisesta populismista ja disinformaatiosta. Sarja ei kuitenkaan ota kantaa, eikä kahden puolueen nokittelua uskalleta tuoda selkeästi esille. On vain oikean ja vasemman suunnan äärilaidan hahmoja, joista olisi hyvä päästä eroon. Taustalla piilevän poliittisen salaliitonkin osalta toiminta on lähinnä yksilöiden omien ideologioiden ja valtapyrkimysten ilmentymää kuin puoluepolitiikkaa.
Juonessa on epäuskottavuutta ja vaikeasti nieltäviä yksityiskohtia ja vaikka Mullen joutuu käymään vaikeita moraalisia pohdintoja kansakuntaa pelastaessaan, sarjasta jää poliittisten kysymysten osalta mieleen uskalluksen puute. Mullenin perheen sotkeutuminen monella taholla koko kansakuntaa kyykyttävään sotkuun on kuin suoraan saippuasarjasta – tytär käy isäänsä vastaan, poika sooloilee ja äitikin laittaa vielä lusikkansa soppaan. Pelkkänä jännitystarinana sarja toimii huomattavasti sujuvammin. Koukeroita ja äkkikäännöksiä on kiitettävästi mutta kokonaiskuvaa sumentaa muutamat näyttelijäsuoritukset, jotka ovat kovin värittömiä. Robert De Nirokaan ei suoranaisesti tee ihmeitä – mies on uskottava muistinsa kanssa kipuloiva vanhempi herrasmies mutta ex-presidentti Mullen jää kovin totiseksi kahden ilmeen hahmoksi.
Sarjasta löytyy ahnetta sijoittajagurua ja Elon Muskin mieleen tuovaa teknologiajättiläistä – ajankohtaisuus on hallussa mutta loppupeleissä sarjasta jää hyvinkin perinteinen jälkimaku. Sarja hukkaa lähes kaikki mahdollisuudet sivaltaa USA:n poliittista kaaosteoriaa. Sarjasta nauttiminen on kuitenkin pitkälti näkökulmasta riippuva asia. Sarja onnistuu toimittamaan pätevää yhteiskunnallista jännitettä sisältävää viihdettä – lievästi saippuaoopperamaisella jälkimaulla. Tapahtumat nappaavat mukaansa ja pelkästään Mullenin henkisen tilan selvittely on mielenkiintoista piirileikkiä. Poliittisena sarjana sanottava jää ohueksi.
Teksti: J.A. Kaunisto. Kuva: Netflix
Zero Day on katsottavissa Netflixistä, joka on saatavilla myös Elisa Viihteestä.
