Blue Ruin. Ohjaus ohjaus Jeremy Saulnier. Pääosissa Macon Blair, Devin Ratray, Eve Plumb. 87 min. K-16. 2013.
Jeremy Saulnierin ohjaama rosoinen kostotarina Blue Ruin sai ensi-iltansa toukokuusssa 2013 Cannesin elokuvajuhlilla. Elokuva voitti kriitikoiden palkinnon ja Blue Ruin onkin nostettu Coenin veljesten hengessä ohjattujen arkisten mestariteosten joukkoon. Saulnierin ohjaustyössä on selkeitä jäämiä myös kauhuelokuvien vuosikymmenten perinteestä. Takaihikiän uhkaavan tunnelma on enemmän kuin omiaan luomaan oikeaa hulluuden auraa väkivallan ja koston kyllästämälle elokuvalle.
En ole nähnyt Saulnierin vuonna 2007 ilmestynytta Murder Party -leffaa mutta trailerin perusteella mies on syvällä kauhuelokuvien kuvastossa. Blue Ruin on enemminkin suoraviivainen ja kohtalonomaisesti eteenpäin vyöryvä kostoretki, jonka tiivis tunnelma pakottaa katsomaan viimeiseen kohtaukseen asti. Elokuva alku on Kaurismäkeä sivuavassa hiljaisuudessaan mykistävää – maata kiertävä kulkurihahmo esitellään katsojille todella arveluttavana hyypiönä. Vaaran tuntua on ilmassa. Kostotarinan pyörähtäessä käyntiin, siistiytynyt ja parraton hahmo vaikuttaa jopa pelokkaalta. Macon Blairin esittämä reppana on kaikkea muuta kuin häijy äijä tai lihaksikas kostaja. Päähenkilo ajautuu kohtalonomaisesti taposta toiseen, ilman suunnitelmaa tai ajatusta vaihtoehtoisista käyttäytymismalleista.
Elokuva on verinen ja ilkeä. Ampumisesta jää jälki, pää hajoaa kun luoti osuu. Elokuva ei myöskään selittele. Katsoja pääsee liikkuvan junan kyytiin. Vaihtoehtoja ei ole. Leffassa ei ole yhtään miellyttävää henkilöhahmoa. Päähenkilön puolta on helppo pitää mutta ankea elokuva ansaitsee ankean lopun. Tiiviin tunnelman lisäksi Saulnierin ohjauksessa on vimmaa ja äkkiarvaamattomuutta. Pimeässä tapahtuvat kohtaukset ovat vaikuttavia. Elokuvassa on pelkästään epätoivoisia ihmisiä ja lähes kaikki ovat uhreja.
Mestariteos tai ei mutta pienimuotoinen kulttisuosikki ehdottamasti. Saulnier hankki elokuvaansa rahoitusta yhteisörahoituksella mikä ilolla todettakoon – jokainen dollari on käytetty viisaasti ja oikeissa paikoissa. Uskomatonta kyllä, alle puolen miljoonan budjetilla on saatu aikaiseksi hämmästyttävän laadukasta jälkeä. Blue Ruin ei kaunistele, kauhistele tai moralisoi. Se vain tapahtuu.
