Pieniä suuria valheita – Yle Teema tiistaina 7.02. klo 21:45
Yle Teema esittää Matti Kinnusen vuonna 2018 ohjaaman draamaelokuvan. Pienelle paikkakunnalle sijoittuvan Pieniä suuria valheita kertoo isän ja pojan suhteesta ja koulukiusaamisesta. Sen kävi katsomassa teattereissa 6 202 ihmistä.
Elokuva kuvattiin Kajaanissa, Sotkamossa ja Puolangalla. Elokuvan harvinaisuutena on, että siinä esiintyy kolme polvea Nousiaisia: Mikko, hänen poikansa Niila ja isänsä Heikki.
Seuraavassa JK Silvennoisen kirjoittama arvostelu, joka on julkaistu ensi-illan aikoihin.
Pieniä suuria valheita alkaa tutunoloisella jaksolla, jossa alkutekstit kuvitetaan automatkalla kohti uutta määränpäätä. Perillä Harria (Mikko Nousiainen) ja hänen poikansa Simoa (Niila Nousiainen) odottaa karu, sisustamattoman vuokra-asunto. Tunnelma henkii pikemminkin pakoa menneestä kuin uuden alkua.
Harri on saanut suojatyöpaikan kunnan seurakunnasta, Simo yrittää sopeutua uuteen yläasteeseen. Kummallekin uusi ympäristö tuottaa vaikeuksia kaksikon joutuessa kyläyhteisön silmätikuiksi.
Harmaaketo kuvataan ahdistavana tuppukylänä, joka on rakentunut kirkon, kodinkonekaupan ja koulun ympärille. Jo kaavoitukseen pelkistyy maalaiskomedioista tuttu rakenne, jossa asioista päättää pieni, tässä tapauksessa kirkkoherran (Seppo Halttunen), yrittäjän (Santtu Karvonen) ja rehtorin (Jose Viitala) muodostama, ”hyvä veli” -verkosto.
Pieniä suuria valheita on käsikirjoittaja-ohjaaja Matti Kinnusen toinen pitkä elokuva. Yhteistä hänen edelliseen elokuvansa Miss Farkku-Suomen (2012) kanssa ovat ulkopuolisuuden ja sopeutumisen vaikeuden kuvaus sekä pohjoisen periferian henkinen taantuneisuus.
Mutta siinä missä Miss Farkku-Suomi pyrki luomaan tarkkaa ajankuvaa ahdasmielisestä ja erilaisuutta kammoksuvasta Kekkosen ajan Oulusta, jonka harmauteen punk ja heräävä nuorisokulttuuri toivat pientä lisäväriä, jättää Kinnunen nyt miljöön ajattomammaksi. Pelkistetty lavastus paljastaa vain muutamalla yksityiskohdalla, että kyse on nykyajasta. Muilta osin tunnelma ja ympäristö istuisivat sujuvasti 1990-luvun lamavuosiin.
Alkupuoli, jossa luonnostellaan sukurutsaisen, kyräilevän ja pikkusieluisen kunnan henkeä, toimii kuin synkennettynä ja talvisena versiona perinteisestä suomalaisesta maalaiskomediasta. Kun teemat laajenevat koulukiusaamisen kautta yhä suurempiin moraalisiin kysymyksiin, alkaa toteutus muistuttaa enemmän perinteistä nuorisoelokuvaa.
Kiinnostava yksityiskohta on se, että elokuvassa nähdään Nousiaisia peräti kolmessa polvessa, sillä Mikon ja hänen Niila-poikansa lisäksi pienemmän roolin on saanut myös Mikon isä Heikki Nousiainen.
J. K. Silvennoinen
