Mikko Kalajoki tunnetaan humoristisistä dekkareistaan. Hän kertoo seuraavassa uudesta Jälkilöyly-kirjastaan ja ammatistaan
Kalajoen uudessa Jälkilöyly-dekkarissa tavallinen nainen joutuu keskelle kohtalokkaita tapahtumia. Kirjassa on hulvattomia henkilöhahmoja Tretjak -niminen palkkamurhaajasta Finlandia-ehdokkaaksi ”hinnalla millä hyvänsä” tähtäävään kirjailijaan. Konnat ovat epäonnisia ja lukiessa naurattaa.
Hei Mikko. Miten kuvailisit omaa tyyliäsi kirjoittaa romaaneja? Miten löysit itsellesi luontaisen tavan?
”Ensimmäisten kolmen romaanin kohdalla kirjoittaminen oli näin jälkeenpäin ajateltuna todella työlästä ja raskasta. Kirjat syntyivät hitaasti ja välillä oma usko koko hommaan oli koetuksella. Teosten valmistumisen välillä oli pitkiä taukoja ja tuntui siltä, että en saa potentiaaliani käytettyä.
”Iän myötä ammattitaito on kehittynyt ja kärsivällisyys kasvanut. Työhön on tullut rutiinia sanan positiivisessa merkityksessä. Nykyisin on myös helpompi irrottautua keskeneräisestä käsikirjoituksesta, mikä mahdollistaa useamman teoksen edistämisen limittäin. Niinpä olen pystynyt kirjoittamaan myös lastenkirjoja, joiden tekeminen on pienemmän tekstimäärän ansiosta hieman nopeampaa.
”On myös ollut tärkeä saada palautetta niin kriitikoilta, lukijoilta kuin kirja-alan ammattilaisilta kustantamon puolelta, että kannattaa rohkeasti jatkaa huumorin viljelyä. Yksi osuvimmista kiteytyksistä on mielestäni Aamulehden kriitikko Jussi Aurénin arvio: ”Kalajoella on taito kertoa tarinoita, joissa tragedia iskee lukijalle silmää komedian olkapään takaa.”
Millaista lukijakuntaa kirjasi puhuttelevat?
”Kirjoitan sekä aikuisille että lapsille, ja lukijakunta on saamani palautteen perusteella hyvinkin laaja. Mutta yhtä lailla niin rikosromaanien kuin lastenkirjojen kohdalla tyylini näyttää uppoavan parhaiten lukijoihin, jotka pitävät huumorin ja vakavien aiheiden yhdistämisestä sekä vivahteikkaasta kielestä.”
Kertoisitko jotain Jälkilöylyn synnystä. Miten loit hahmoja ja kehitit tarinan?
”Kirjan päähenkilö Matildan pohjana oli jo vuosia sitten Me Naiset -lehteen kirjoittamani jatkokertomus. Tuossa tarinassa ei ollut rikosjuonta, mutta tykästyin sanavalmiiseen hahmoon, joka joutuu vastoinkäymisten keskelle niin parisuhteessa kuin muussakin elämässään.”
”Muut henkilöt syntyivät kirjoittaessa. Olen halunnut saada kaikkiin pientä ristiriitaisuutta kliseisten rikosromaanin stereotyyppien sijaan. Vähäpuheinen väkivallan ammattilainen siteeraa filosofi Epikurosta ja pikkurikollisia pomottaa liki 200 kiloa painava rautarouva, jonka ei tarvitse piitata sen enempää kehopositiivisuudesta kuin rikoslain pykälistä. Neuroottinen kirjailija, joka tuskailee taidemaailman muutosten aallokossa tarjoaa mahdollisuuden käsitellä tämän päivän moraalista yliherkkyyttä ja kulttuurisen omimisen pelkoa huumorin kautta. Ja tietysti tarinassa pitää olla hönöilevä konnakaksikko, joiden harrastuksena omia rötöksiä käsittelevän podcastin pitäminen ei ole sieltä järkevimmästä päästä.”
”Useimmiten minulla on jo hyvin varhaisessa vaiheessa valmiina kirjan alku ja loppu, sitten pitää vain täyttää siihen jäävä väli. Niin oli myös Jälkilöylyn kohdalla, tosin tässä teoksessa juonen solmuja piti välillä hiukan availla ja sitoa uudelleen.”
Olet pitkän linjan ammattikirjoittaja. Millainen suhde sinulla on omaan työhösi?
”Vierastan ”taiteilijan” määritelmää ja koen olevani nimenomaan kirjoittamisen ammattireiska. Teen kirjoittajan työtä järjestelmällisesti ja tavoitteellisesti, ja olen huono olemaan jouten. Nuorena halusin olla värikäs ja rönsyilevä hippi, mutta nykyisin arjessani olen suorastaan piinaavan tylsä, eli täydellisesti boheemin kulttuurihörhön vastakohta.”
Romaanien lisäksi olet kirjoittanut sarjakuvia, pakinoita ja novelleja? Millaisena näet tulevaisuutesi kirjailijana? Onko sinulla suunnitelmia tai haaveita?
”Jälkilöylyn kirjoittaminen ajoittui pitkälti korona-aikaan, johon liittyy omalla kohdallani monia positiivisia muutoksia (vaikka pandempiasta ei muuten paljon hyvää sanottavaa olekaan). Sain elämässä monia asioita tasapainoon, muutimme perheen kanssa uuteen kotiin ja se kaikki vaikutti myönteisesti kirjailijana työskentelyyn. Kirjoittaminen sujuu nyt paremmin kuin koskaan ja ideoita syntyy, eivätkä ne jää puolitiehen, vaan valmistuvat suunnitelmien mukaan. Vanhan sanonnan mukaan vähän kuin ketsuppipullosta olisi lähtenyt korkki.”
”Olen kirjailijana uutta etsivä ja kaipaan haasteita. Juuri siksi en halua kirjoittaa vain yhden lajityypin teoksia, vaan kokeilen mielelläni erilaisia juttuja. Seuraava aivan uudenlainen hanke on nuorille suunnattu kolmiosainen jännityskirjasarja, jonka ensimmäinen osa ilmestyy 2024.”
Millaista kirjallisuutta luet vapaa-ajallasi? Mitkä teokset ovat sykähdyttäneet viimeksi?
”Oman lukemisen määrä ja laatu vaihtelevat paljolti sen mukaan, millaisia kirjoitusprojekteja on meneillään. Esimerkiksi humoristista rikosromaania kirjoittaessani en halua lukea kyseisen lajityypin teoksia, jotta pystyn säilyttämään oman otteeni.”
”Välillä on kausia, jolloin olen laiska innostumaan uusista kirjoista, mutta aina aika ajoin joku teos nappaa todella voimakkaasti mukaansa. Viime aikoina yksi suurimman vaikutuksen tehneitä kirjoja on ollut nobelisti Kazuo Ishiguron Ole luonani aina. Aivan huikeasti rakennettu ja moniulotteinen tarina.”
”Seuraavaksi työn alla olevaan projektiin liittyen olen nyt lueskellut jonkin verran totalitarismiin liittyviä kirjoja. Parhaillaan yöpöydällä on Markku Jokisipilän tietokirja Hitlerin kopla: 20 natsi-Saksan johtajaa. Siivouksen ja muiden kotitöiden taustaraitana on puolestaan ollut Orwellin klassikko 1984 Storytelin uutena audiodraamana. Omalla tavallaan valitettavan ajankohtaisia teoksia kumpikin.”
Jälkilöyly on saatavilla Markus Niemen lukemana äänikirjana ja e-kirjana. Lue näyte Elisa Kirjasta.
Mikko Kalajoki (s. 1972) on Turussa asuva suomalaiskirjailija, joka on valmistunut Turun yliopistosta filosofian maisteriksi. Kirjailijan työnsä lisäksi Kalajoki työskentelee myös mainonnan ja viestinnän suunnittelijana. Hänen ensimmäinen kaunokirjallinen teos oli nuortenkirja Taas mua pohjaan (2005). Esikoisromaani Kolme tärkeintä asiaa ilmestyi elokuussa 2014
