Hobitti – Viiden armeijan taistelu (K12) – Nelonen torstaina 6.01. klo 15:00
Nelonen esittää loppiaisena J.R.R. Tolkienin klassikkoteokseen perustuvan seikkailuelokuvatrilogian päätösosan, jossa pahuuden voimat uhkaavat vallata Yksinäisen vuoren ja Keski-Maan tulevaisuus on vaakalaudalla.
10. joulukuuta 2014 ensi-iltaan tullut Hobitti-elokuva sai ensimmäisenä viitenä päivänään
yhteensä 1 762 503 euroa lipputuloja, mikä oli kaikkien aikojen suurin viiden päivän avaustulos Suomessa. Maailmanlaajuisesti elokuva tuotti lähes miljardi dollaria.
Elokuva sai parhaan äänieditoinnin Oscar-ehdokkuuden.
Monet kriitikot sanoivat arvosteluissaan elokuvan olevan Hobitti-trilogian paras osa. Alla Mesta.netin kriitikon J.K. Silvennoisen arvio elokuvasta:
Hobitti: Viiden armeijan taistelu saattaa vihdoin loppuun Bilbo Reppulin ja Peter Jacksonin turhan pitkäksi käyneen vaelluksen Keski-Maassa. Keskimittaisen kirjan venyttäminen massiiviseksi trilogiaksi on syönyt elokuvien toimivuutta itsenäisinä kokonaisuuksina, siinä missä Taru sormusten herrasta -osat toimivat myös yksinään. Ilmeisesti taustalla on ahneuden lisäksi myös halu keinotekoiseen symmetriaan kahden elokuvasarjan välillä. 144-minuuttinen Viiden armeijan taistelu lähentelee tosin tässä sarjassa lyhytelokuvan määritelmää.
Smaugin autioittama maa loppui cliffhangeriin, jossa raivostunut lohikäärme lähti kohdistamaan tulisen raivonsa Järvikaupungin asukkaisiin. Kohtaus olisi kokonaisuudessaan sopinut edelliseen osaan ja luonut sille luontevan päätöksen. Saksittuna sen intensiteetti kärsii, ja Viiden armeijan taistelun dramaturginen tasapaino järkkyy.
Kaksiosaiseksi suunnitellun Hobitti-filmatisoinnin laventaminen on mahdollistanut sivupolkujen pitkittämisen ja lisäilyn, kuten kääpiön ja haltiattaren vähemmän riipaisevan rakkaustarinan. Kolmannessa osassa korostuu halu kääntää lastenkirja mahtipontiseksi ja eeppiseksi sotaelokuvaksi: pelkästään lopputaistelu kestää kolme varttia.
Kankaalle vyöryy kääpöitä, haltoita, örkkejä, ihmisiä, hukkia, lepakoita ja kotkia rintamalinjojen ja voimasuhteiden vaihtuessa sellaisella vauhdilla, että alkaa tuntua yhdentekevältä, kuka taistelee ketä vastaan ja minkä vuoksi. Rytminvaihdoksia tarjoavat leikkaukset toisiin, varsinaisen taistelutantereen ulkopuolella käytäviin kahinoihin. Tuntuu kuin katselisi liikaa energiajuomaa tai amfetamiinia nauttineen pelaamista turhan isolta näytöltä.
Elokuva on ladattu täyteen suuria, tunteellisia hetkiä, jotka eivät suurilta ja tunteellista tunnu. Viime hetken pelastukset taistelukentällä tai juuri oikealla hetkellä torven säestyksellä aurinkoa vasten kukkulan laelle nouseva sotajoukko toistavat tuttua kuvastoa.
Viiden armeijan taistelusta olisi voinut tehdä trilogian vakavimman ja synkimmän osan, mutta sen sijaan siihen on nähty tarpeelliseksi lisätä vain elokuvasta löytyvä Alfred (Ryan Gage), joka koheltaa kuin Keski-Maahan eksynyt Jar Jar Binks. Melskeen keskellä Martin Freemanin Bilbo jää kuin sivurooliin, vaikka tämän piti olla hänen tarinansa.
Pitkästyttävää on myös pyrkimys sitoa kaksi trilogiaa toisiinsa lisäämällä loppuun tulevaan sormusjahtiin vihjailevaa sanailua. Tarinoiden yhteys olisi katsojille muutenkin ilmiselvää.
Christopher Tolkien totesi Jacksonin raiskanneen isänsä teoksen jo edellisellä trilogiallaan tekemällä siitä nuorison toimintaelokuvan. Hobittin nähtyään on helppo ymmärtää, miksi J. R. R. Tolkienin perikunta ei suostunut myymään enää Silmarillionin oikeuksia.
J. K. SILVENNOINEN
Kuka näitä puhkiesitettyjä hobittisatuja jaksaa enää katsella. Yhtä suuri pettymys tv-ohjelmistossa kuin vaikka jokin vanha James Bond huoh. Takavarastoon pölyttymään ja uusia elokuvia esitykseen kiitos.