Lahtelainen ”industrial metalpunk” -ryhmä Tuoni jatkaa kolmannellakin albumillaan raskaan metallivallin sorvaamista. Jos et bändiä tunne, mielleyhtymä Nicolen, Turmion Kätilöiden ja Mokoman raivoisasta kolmiyhteydestä lienee paikallaan. Tosin Tuoni ratsastaa paikoin vauhdikkaalla metalcore-aallolla ja yltiömelodisista kertosäkeistä ei tingitä. Tuotanto on täyttä timanttia, kitaramuurissa on alavireistä painostusta ja vokaaleihin saadaan mukavasti eloa – niin murinalla kuin selväjärkisenä versiona.
Kun mukana on kuitenkin myös industrial-huuruja, levyä voi väittää suhteellisen monipuoliseksi aggressiopaketiksi. Vauhtia pidetään yllä ja teksteissä mennään paikoin Turmioiden Kätilöiden rinnalla. Ensimmäistä viimeistä päivää iskee tiskiin Kätilöiltä tuttua eurohumppasyntikkaa mutta kertosäkeen kohdalle saadaan vetoavaa imua. Prodigy-laina Piina (Breathe) toimii loppupeleissä mainiosti, onhan alkuperäinenkin viisu melkoinen energiapommi. Levyn nimibiisi hurmaa tehokertsillä mutta allekirjoittaneen huomion vievät todelliset hakkuupalat Totaalisen hulluuden tila ja S.A.N.O. S.E.
Tuoni tyrkyttää turboahdettua menoa ja meininkiä mutta omaperäisyys jää vähäiseksi. Energiataso ja testosteronin määrä ylittävät kuitenkin kevyesti ”ihan ok” -tason. Jos haluat kuulla, miltä Meshuggah ja Turmion Kätilöt kuulostaa kimppakivana, testää Kuolonpyörä!
