Tuomas Kyrön Kirjoituskonevaras on riemastuttava kirja kirjailijan elämästä: Mielensäpahoittaja löi ällikällä Hyvinkään kohdalla – lue arvio ja poiminnat

Teini-ikäinen Tuomas Kyrö kilpaili kaverinsa kanssa siitä, kumpi varastaa tavaratalosta turhimman esineen. Kaveri varasti laskettelusukset, Tuomas tunki jääkiekkokassiinsa Olivettin matkakirjoituskoneen. Sen käyttöarvo oli olematon. Kuka nyt ryhtyisi kirjailijaksi saati ostaisi pöllittyä kirjoituskonetta.

Edellinen on yksi lukuisista tarinoista, jonka kirjailija Tuomas Kyrö on koonnut Kirjoituskonevaras-kirjaansa.

Kyrö kirjoittaa elämästään viihdyttästi ja rönsyilevästi. Elämänmakuisia tarinoita voi napostella pieninä annoksina kuin joulunpyhiltä ylijäänyttä konvehtirasiaa.

Kirjassa kerrotaan, miten kirjastonhoitajan ja Radioteatterin päällikkön pojasta tuli kansan rakastama kirjailija. Rivien välissä on vakavaakin asiaa. Hän oli syrjäytymisvaarassa oleva nuori, joka lapsena haaveili ammattirikollisen urasta. 20 vuotta täytettyään ääni kellossa muuttui. Hän päätti tulla merkittäväksi kirjailijaksi. Mutta ensin hänen pitäisi kirjoittaa muutama oikea kirja.

”Kun sain kustannussopimuksen ensimmäisestä romaanistani 2001, sain ammatin. Sain työtä ja toimeentuloa. Sain itsekunnioituksen, asemoin itseni aivojeni ja näyttöpäätteen väliseen matkaan. Siinä tapahtuisi kaikki”, Kyrö kertoo kirjassa.

Kyrö luo taitavasti nostagista ajankuvaa ja tunnelmaa, joka aukeaa parhaiten 80- ja 90 -luvun nuorille. Kirjassa fanitetaan kissejä ja waspeja ja taivastellaan Martti Vainion doping-käryä. Taskusta löytyy SYPin pankkiautomaattikortti. Jossain vaihessa markka devalvoidaan. Samalla jukurtit katoavat koulun ruokalistalta ja luokkaretkiä ei enää tehdä.

Myös pukeutumisen suhteen ollaan kirjassa tarkkanäköisiä.

Kuukausikorttini suojakuoressa luki hopeatussilla kirjoitettuna Iron Maiden. Farkut olivat Levi’s-merkkiset. Stinden collegepaidassa puolestaan luki Benetton ja Tikkasen lenkkitossuissa oli tammenlehvä. Nousukaudella paikkaa, asemaa ja arvoa mitattiin tuotemerkeillä.

Kyrö mukaan lapsuus on kuin taakse jäänyt maa-alue, jonka rajat muuttuvat koko ajan.

Väkevimmät vaikuttajat elämäni ensimmäisten vuosien aikana olivat äiti, isoäidit ja sisko. Niinpä kiedoin pyyhkeen saunan jälkeen rintani päälle. Pidin sitä ainoana oikeana tapana, kunnes kävin saunassa isän tai isoisän kanssa. Vaihdoin pyyhkeen paikkaa ja diskurssia saunaseuran mukaan.

juttu jatkuu kuvan jälkeen…

Tuomas Kyrö

Mielensäpahoittajan syntyvaiheet ja menestystarina käydään läpi perusteellisesti. Kaikesta valittava hahmo nosti Kyrön suosioon myös kirjailijana.

Vuonna 2009 Radioteatterin tuottaja soitti ja kysyi Kyröltä, irtoaisiko häneltä nopeasti 20 kappaletta 5-minuuttisia, humoristisia tekstejä, joista ei voida maksaa juuri mitään. Kyrö vastasi kyllä. Hän kertoo saaneensa teksteistä 1500 euron palkkion. Sitten hän unohti koko asian.

Puolen vuoden kuluttua ajoin työkeikalta kotiin ja etsin autoradion kanavavalikosta puheohjelmaa. Antti Litja ärisi auringonpaisteesta ja se nauratti.”

Hyvinkään kohdalla ymmärsin kuka. Pian ensimmäisten radioesitysten jälkeen sähköpostiin ja postilaatikkoon putoili palautetta. Viikon aikana enemmän kuin sitä edeltäneiden kymmenen kirjoitusvuoden aikana. Ihmiset tunnistivat hahmosta isoisänsä, isoäitinsä, isänsä, äitinsä, enonsa, setänsä, tätinsä ja itsensä. He tunnistivat ihmisen, joka ei muutu, mutta maailma ympärillä muuttuu liian nopeasti.

Kirjassa on havaintoja myös lapsiperheen arjesta aina synnytyslaitokselta leikkipihoille. Kyrö tekee arjen pienistä asioita sanataidetta.

”Todellisuudessa mies seisoo toppahousuissa synnytyssalissa, tumput suorina. Metrin päässä tapahtuu kaikki, mitään ei voi tehdä. Myöhemmin mies hakee käytetyn turvaistuimen C-rapusta, hoitopöydän serkulta, rintapumpun kaupasta. Ajaa synnytyslaitokselle, yrittää hissimatkalla luoda nahkansa ja itsetuntonsa, että olisi voimaa tutustua uudelleen ihmiseen, joka synnytti maailmaan uuden ihmisen, johon myös on tutustuttava.”

Myös korona ja sitä seurannut poikkeustila karanteeneineen ja etäkouluineen saa tilaa. Kyröllä ja hänen vaimolla on kaksi kouluikäistä lasta. Kirjailijasta tuntui viime keväällä siltä, kuin kotona asuisi neljä eri-ikäistä freelanceria.

”OS- ja Windows-käyttöjärjestelmien edessä työskentelee kuulokkeet korvillaan ihmisiä, joilla on hammasraudat ja ihmisiä, jotka odottavat hampaidensa putoamista.”

Mutta nyt lapset ovat lähempänä tällaisen freelancerin eli vapaan valehtelijan rytmiä. Herään kun herään, juon kahvin, luen lehden, teen kolme tuntia töitä, syön, teen töitä ja lopetan kun tuntuu että päivän kiintiö on tehty tai minussa ei enää ole sitä minkä työ vaatii.

Kirjan lopussa palataan vielä kirjoituskonevarkauteen ja Olivettin karu kohtalo selviää. Kyrö aikamatkaa myös maallisen vaelluksensa päätepisteeseen.

”Kuulin hiekan rahahtavan arkulleni. Näin seurakuntatalon vaivaantuneet kakkukahvit. Näin papin kuiskimassa vainajan elämään sopimattomia lauseita ja kiirehtimässä seuraavaan tilaisuuteen. Näin puolituttuja vilkuilemassa kellojaan, tuttuja nappailemassa siivuja jemmapullosta.”

Kirjoituskonevaras on riemastuttava kirja kirjailijan elämästä. Melkoinen veijari tämä Kyrö.

Kursivoidut kohdat ovat on lainattu kirjasta Kirjoituskonevaras. Kirja on saatavana myös e-kirja ja Tuomas Kyrön lukema äänikirja

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone