She’s Funny That Way

She’s Funny That Way. Ohjaus Peter Bogdanovich. Pääosissa: Owen Wilson, Imogen Poots, Jennifer Aniston, Rhys Ifans. 95 min. K-7. 2014.

she-s-funny-that-way02

Elokuva-alan moniottelija Peter Bogdanovich ohjasi 70-luvun alussa muutaman mainion elokuvan. Viimeinen elokuva (1971), Ottaaks’ päähän (1972) ja Paperikuu (1973) olivat sekä kriikikoiden että tavallisen kansan mieleen. Nykyään 76-vuotias veteraani on viime vuosina tehnyt televisioprojekteja ja viihtynyt kameran toisella puolella. She’s Funny That Way on Bogdanovichin ensimmäinen elokuva reiluun vuosikymmeneen. Kepeä ihmissuhdefarssi kumartaa syvään Hollywoodin kultakauden suuntaan. Bogdanovich pyrkii päivittämään screwball-komedian 2000-luvulle jättäen kuitenkin lopputulokseen selkeästi vanhahtavan leiman.

She’s Funny That Way luottaa ’sokeasti’ meluisten farssien vakiokaavaan väärinkäsitysten, uskomattomien sattumusten ja pienten valkoisten valheiden aikaansaamasta kaaosteoriasta. Ohjaaja joutuu kuitenkin tekemään kompromisseja. Ottaaks’ päähän -klassikossa käytössä oli ilmiömäinen pääkaksikko Barbra Streisand/Ryan O’Neal. Nyt nouseva tähdenalku Imogen Poots ja tuttuja ilmeitä vääntävä Owen Wilson eivät yllä lähellekkään vastaavaa loistoa. Imogen Poots on nuorekkaan pirteä mutta Wilsonin suoritus on särmätöntä ’copypastausta’ miehen aikaisemmista komediarooleista. Will Forte hukkuu tapettiin ja Rhys Ifansin yksioikoisen roolihahmon päävaatimus on ’kurkku/banaani lahkeessa’. Jennifer Aniston lienee saapunut kuvauksiin suoraan Kaameat pomot -leffan kuvauksista. Pikkurooleissa nähdään valonpilkahduksia. Cybill Shepherd äksyilee osuvasti ja George Morfogenin kompuroiva Jacques Clouseau -imitointi on hellyttävää.

Vaikka kemioiltaan puutteellinen näyttelijäkatras jarruttaa sujuvan screwball-komedian vauhtia, käsikirjoitus onnistuu parhaimmillaan kiitettävästi. Sanailu jää laimeaksi mutta puute korvataan tapahtumien uskomattomilla käänteillä. Nykypäivää tuodaan mukaan varsinkin älyluurin avulla – puhelin pärähtää soimaan totaalisesti väärällä hetkellä monessakin kohtauksessa. Elokuvan juonen tarkoitus on saattaa päähenkilöt toinen toistaan kiperimpiin tilanteisiin ja siinä onnistutaan. Kohtausten uskottavuus on koetuksella vauhdin kustannuksella. Wilsonin esittämällä teatteriohjaalalla on paha tapa sotkeutua maksullisiin naisiin. Hyväsydäminen mies yrittää auttaa naisia vihreälle oksalle ja niin Imogen Pootsin esittämä nuori ilolintu päätyy lopulta ohjaajan uuteen näytelmään. Näytelmän ympärille muodostuu varsinainen ihmissuhdekaruselli teatteriseurueen pyrkiessä peittämään syrjähyppynsä toisiltaan ja kolmansilta osapuolilta. Rakkautta on ilmassa niukalti mutta sitä enemmän irtosuhteita ja nopeasti laimenevia lemmen öitä. Itse teatteriesitys jää kulisseissa tapahtuvan karusellin varjoon.

She’s Funny That Way pitää hymyn katsojan naamalla koko elokuvan ajan. Bogdanovich ei pyri naurattamaan katsojaa kuoliaaksi mutta kohtauksiin saadaan parhaimmillaan hulvatonta poreilua. Elokuva kaipaisi Marx-veljesten viljelemää anarkistisuutta. Myös sanailun hampaattomuus syö lopputuloksen lumovoimaa. Bogdanovich onnistuu kuitenkin tuottamaan 2000-luvun valtavirrasta poikkeavaa hattaramaista nostalgiaa, joka kepeänä farssina kelpaa varmasti Woody Allenin tuoreimpien elokuvien ystäville.

She’s Funny That Way vuokrattavissa Elisa Viihteessä.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone