Seagrave: The end of silence

Seagrave

Vuonna 2004 perustettu Seagrave on parin EP- levyn jälkeen julkaissut ensimmäisen albuminsa nimeltä The end of silence. Mitään uutta ja mullistavaa ei uutukainen tarjoa mutta siitä huolimatta hemmot ovat saaneet aikaiseksi hyvän kokonaisuuden. Iron Maiden ja Dio kuuluvat melodioissa sekä laulussa hyvinkin voimakkaasti. The end of silence sisältää siis hyvin 80-lukuista, melodista ja paikoin jylhääkin metallia joka on soitettu sekä laulettu hyvin. Omaperäisyyttä ehkä uupuu ja levy on aavistuksen tasapaksu. Kymmenen biisin kokonaisuus on kuitenkin eheä ja levyä kuuntelee mielellään.

Airborn on varsin tykki avausraita joka ei jätä epäselväksi missä mennään. Samoilla linjoilla jatketaan heti perään. The undertaker tarttuu hyvin ja solisti Michael Henneken laulu vakuuttaa. Monessa mukana ollut kitaristi Elmo Karjalainen kurittaa soitintaan armotta loihtien toinen toistaan eeppisempiä sooloja. Albumin keskivaiheilla minun kaltaiseni voimaballadien ikuinen rakastaja saa kaipaamansa hengähdystauon. The citadel soi varsin komeasti ja jykevästi.

Viimeisen viiden biisin aikana ei kauheasti valittamista löydä. Vain pieni vaihtelu olisi paikallaan. Pari astetta reippaampi meno muutaman keskitempoisen kappaleen sijaan piristäisi kokonaisuutta. The end of silence jättää hyvän maun suuhun ja iloisen mielen. Tyylikäs, erittäin kasari debyytti lupaa hyvää tulevaisuutta ajatellen. Vesi kielellä odotan jatkoa sillä tällaiselle musiikille on aina tilausta. Seagravesta kuullaan vielä. Kappaleista parhaiten jää mieleen jo mainittu The citadel. Sitä varsinaista korvamatoa siis vielä odotellaan. Huhujen mukaan Seagrave kannattaa tsekata myös keikalla.

Petri Kipinä

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone