Scandinavian Music Group: Terminal 2

Vuonna 2007 ilmestynyt Missä Olet Laila jää Scandinavian Music Groupin folk-americana-suuntauksen kirkkaimmaksi näytöksi. Aikoinaan niin virkistävä ja maanläheinen banjopop tuli tiensä päähän, hyytyi ja kuihtui pois. Terminal 2 korvaa americanaa kasarisyntikalla. Bändin tunnistaa kuitenkin omakseen, helposti. Viisujen lähestymiskulma ei suuremmin muutu eikä Scandinavian Music Group ryhdy tekemään tuttavuutta Laura Närhen viileäntrendikkään konepopin kanssa. SMG on kuitenkin saanut uutta virtaa, muutos tuntuu luonnolliselta ja albumi hengittää.

Terhi Kokkosen vokaalit ovat entisestään jalostuneet, hiottu muottiinsa. Pitkälle viety rentous, jopa huolimaton pehmeys saattaa olla jo ärsytyskynnyksen rajalla mutta allekirjoittanut kääntää volyymin kaakkoon ja antaa sanojen hyväillä. Terhin konsonanttijonot ovat vuosien saatossa löytäneet tyylinsä ja tehonsa mutta edelleen mukana on pikkunättiä kelailua. Toisaalta Terminal 2:n kohdalla Terhin sanoitukset onnistuvat vahvistamaan musiikin luomaa kiireetöntä ja haikeaa lähdön tunnelmaa.

Scandinavian Music Groupilla on aina ollut kadehdittava taito säätää albumeille muutamia todellisia kansankiihottajia. Balladi 1 on kuin Hölmön rakkauden sisarteos, Nuorukainen onnistuu uittamaan syntikkahyväilyn seuraksi edellisten albumien tyylistä countryfolk-vivahdetta. Tanssilattialle kutsuva Ei paniikkia iskee silmää Laura Närhen suuntaan. Myös kohtalokas 2051 olisi sopinut jo edellisille levyille, tosin paisutteleva sovitus on todella rikas ja maukas.

Scandinavian Music Group työntää kitaraa taustalle mutta bändi ei ole kuitenkaan suuntaamassa kokonaan tanssilattialle. Albumin soundeista tulee monessa käänteessä mieleen Anssi Kelan viimeisin tuotos. Mikä tärkeintä, syntikkakuviot tuntuvat luonnolliselta jatkumolta eikä bändi vierasta uutta suuntaansa.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone