Retropop: Vihdoin syytä juhlaan

kansi test

Lempäälässä perustettu Retropop aloitti uransa Gorillazmaisesti vuonna 2005. Aluksi yhtye tunnettiin vain piirroshahmoina netissä. Retropopin perustivat muusikkopariskunta Tommi ja Saila Ojala. Myöhemmin kokoonpano täydentyi kahdella lisäjäsenellä ja orkesterista tuli ”todellinen”. Loppuvuodesta 2013 julkaistu Vihdoin syytä juhlaan on bändin kolmas studioalbumi. Se sisältää odotetusti kymmenen kappaleen verran tanssittavaa 80-ja 90-luvun popin suuntaan retroilevaa materiaalia. Suomenkieliset lyriikat kertovat yhtyeen omista kokemuksista ja parisuhteen arjesta. Retropopin musiikki on turvottavan iloista joka synkimmilläänkin saa hymyilemään leveästi. Suurin ongelma ovat lyriikat ja kun melodiatkin karkaavat turhan usein käsistä on lopputulos korkeintaan tyydyttävä.

Elämänmyönteinen ja kirkkaan auringonpaisteinen albumi alkaa kappaleella nimeltä 15-minuuttia. Sen on tarkoitus olla pikkutuhma tarina mutta minua se lähinnä ärsyttää äää- ja eee- lyriikallaan mikä tuntuu nykyisin olevan kovin yleistä. Muutama oikein hyväkin hetki uutuudelle osuu. Sellaista miestä on mainio rallatus vaikka se muistuttaakin melodialtaan lastenlaulua. Sitä seuraava Lähti lapasesta voisi olla monen työpaikan ja sen pippaloiden tunnusbiisi. Valmis uuteen nousuun on silkkaa dancea ja tarttuvaa sellaista. Kokonaisuus jää kuitenkin ikävä kyllä pakkasen puolelle. Itselleni Retropop on turhan pirteä paketti vaikka nykymaailma iloa tarvitseekin. Näin tuhti annos aiheuttaa kuitenkin pahoinvointia.

Edellisten levyjen tapaan Retropop on äänittänyt, miksannut ja tuottanut albumin itse. Levyn julkaisusta vastaa artistien oma levy-yhtiö Pieni ja ihmeellinen. Laulajana Saila Ojalaa on mukava kuunnella. Tommi Ojala vastaa lähes kaikista albumin sävellyksistä, sanoituksista ja sovituksista. Sisäkannen lapsekkaat piirrokset ovat molempien käsialaa. Voisi kuvitella Retropopin soivan jälleen runsaasti radioaalloilla kuten on tapahtunut aiempien levyjen kohdalla. Yhtyeen debyyttisingle voitti aikoinaan Yleisö-Muuvi- palkinnon. Vaikkei tämä albumi jättänyt itselleni sen suurempaa kuulojälkeä lienee Retropin suosio vakaa kannattajajoukoissa tämänkin levyn jälkeen.

Petri Kipinä

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone